Martin Lawrence on urallaan tehnyt paljon huonoja elokuvia ja tosi huonoja elokuvia. Tämä Hamekyttä-elokuvan toinen osa yltää juuri ja juuri pois sieltä huonouden pohjamudista, mutta toinen jalka on silti vielä pahasti upoksissa.
Ohjaaja John Whitesell päätti tarttua härkää sarvista ja tehdä flopiksi jääneestä ensimmäisestä osasta vielä jatko-osan. Aika rohkea veto kieltämättä. Jatko-osat aina parempia, kuten sanotaan. Noh, asiasta voi olla montaa eri mieltä, mutta tämä kyseinen tekele onnistuu yllätyksekseni hieman edeltäjäänsä paremmin.
Homman ideahan on tuttuputtu, eli Martin Lawrence junttaa taas ylleen tuon puheliaan turbomuorin XXXXXXL-vaatteet, meikit ja tekoihrat ja ryhtyy jahtaamaan pahiksia. Big Momma tekeytyy lastenhoitajaksi FBI:n rikolliseksi epäilemän miehen kotiin, jotta saisi aitiopaikalta seurata tilannetta. Kytättävän miehen perheeseen kuuluu tietysti äiti ja kolme toinen toistaan vaikeampaa lasta, mukaan lukien angstinen teini ja itsetuhoinen 3-vuotias. Jo ennestään vaikeaa tehtäväähän ei helpota Malcolmin epäluuloinen vaimo, joka on täysin tietämätön miehensä ns. kaksoiselämästä.
Martin Lawrence taiteilee verbaalisella akrobatiallaan läpi elokuvan tai ainakin yritys on kova. Eipä onnistu mies tässäkään leffassa pahemmin säväyttämään ja kutkuttamaan nauruhermoja. Parit satunnaiset hymähdykset ja hymyt filmistä saa, mutta siinäpä se.
Yleensähän elokuvien jatko-osat tehdään dollarin- tai euronkuvat silmissä, tai mikä se valuutta nyt sattuu ikinä olemaan. Äsken mainitsemani seikka paistaa läpi myös tästä elokuvasta. Käsikirjoituksessa ei juurikaan näy sitä kuuluisaa panostusta olleen eikä näyttelijöissäkään ole kehumista. Kuten jo aiemmin mainitsin, onnistuu tämä tekele siltikin hieman edeltäjäänsä paremmin. Mikään hyvä pätkä tämä ei kuitenkaan ole. Hamekyttä 2 kuuluu luokkaan “kerrankatsottava”.
nimimerkki: Pekka S. Rockwood
