Elokuva nimeltä Titanic on ollut katselulistallani jo ainakin kymmenisen vuotta. Aina kun makuunissa on tullut piipahdettua, ensimmäisiä mieleeni tulevia elokuvia on ollut Titanic. Mutta joka ikinen kerta jokin muu leffa on vain sytyttänyt meikäläistä hieman enemmän. Jälkeenpäin kun ajattelee olen kiitollinen siitä etten lainannut sitä tuolloin. Tämä oli paras hetki milloinka olisin koskaan voinut katsoa tätä. Todennäköisesti tuolloin nuorempana pojankloppina en olisi pystynyt arvostamaan Titanicia, ja siitä olisi todennäköisesti jäänyt surullinen muisto mieleeni. Mutta nyt kun olen vihdoin saanut katsoa James Cameronin Titanicin, saan vain kysyä itseltäni: miksi en katsonut tätä aikaisemmin?
Titanic kertoo Rose DeWitt Bukaterista (Kate Winslet) joka on syntynyt rojaaliseen perheeseen ja aikoo mennä naimisiin vasten tahtoaan Cal Hockleyn (Billy Zane) kanssa Amerikassa, jonne he pääsevät Titanic nimisellä suuraluksella. Laivalla hän tapaa Jack Dawsonin (Leonardo DiCaprio) joka sattumalta pääsee Titanicin kyytiin. Laivalla he taistelevat oman rakkautensa oikeudenmukaisuudesta kunnes niin kuin varmaan kaikki tietävätkin laiva ottaa osuman jäävuoreen ja on matkalla kohti Atlantin pohjaa.
Ennen kuin pääsin leffan pariin, oli meikäläisellä pieni pelko koskien Jackin ja Rosen rakkaustarinaa. Yleensä jos elokuvan rakkaustarina on hyvää katseltavaa, pääsee leffa pelkästään sillä jo plussan puolelle. Mutta jos se epäonnistuu, eikä kemiaa tahdo löytyä millään, on elokuva mitä parhaimmin pilattu. Varsinkin kun Titanic niin lujaa nojautuu tuohon rakkaustarinaan, sen on paraskin onnistua. No, kuinkas siinä sitten kävi. Tämä on yksi parhaimmista romanttisista elokuvista mitä olen koskaan nähnyt! Elokuvan hahmot ovat niin todentuntuisia ja samaistuttavia että ne koskettavat aivan spesiaalilla tavalla. Jackilla ja Rosella on niin loistava kemia keskenään, että he loistavat valkokankaalla yhtä kirkkaasti kuin otava mustalla tähtitaivaalla. Varsinkin Rosen hahmo on niin loistavasti kirjoitettu ja vielä näytelty Kate Winsletin osalta, että hän saa monet kerrat kyyneleet silmään ja vähän raavaammalle äijälle ihon kananlihalle. Musiikkikin vahventaa rakkaustarinaa hienosti ja Celine Dionin My Heart Will Go On saa aina sydämen helläksi. Ainoa heikkous tässä rakkaustarinassa on paikka paikoin sen ylitunteellinen dialogi. Mutta muuten dialogi ja käsikirjoitus on lähes 10/10 tasoa.
Leffan näyttelijäkaarti onnistuu hienosti ja kirkkaimpina tähtinä loistavat Billy Zane ja Kate Winslet. Molemmille oltaisiin voitu antaa Oscarit. Ihmettelen syvästi kuinka Zane ei saanut edes parhaan miessivuosan ehdokkuutta! Hän oli niin loistava hahmo kylmäsydämisenä, ylimielisenä ja itserakkaana pahiksena jota jokainen varmasti oppii vihaamaan elokuvan aikana. Hänen olemus ja katse ovat niin ärsyttäviä ja kettumaisia, että varmasti jokainen haluaisi motata tuollaista nokkaan jos tilaisuus vaan annettaisiin. Kate Winslet on kerrassaan mahtava Rosen roolissa. Aluksi hahmo vaikutti vähän kiirehdityltä mutta onneksi elokuvan aikan häntä käsitellään niin hienosti jotta häntä on helppo ymmärtää. Leonardo DiCaprio ei ole yhtään hullumpi Jackin roolissa, mutta ei se ihan Oscar-tason suoritus ole. Muitakin hyviä näyttelijöitä voi matkan aikana bongata, jotka antavat kaikkensa rooleilleen.
Sitten kun päästään elokuvan puoliväliin ja Titanicin tuomion hetkeen on sitä seuraava tunti kerrassaan piinaavaa katseltavaa. Todellakin katsojasta tuntuu kuin olisi laivassa mukana ja ilmassa leijuvan paniikiin tuntee mitä realistisimmalla tavalla. Ihmisiä hyppää laivasta, kaikki huutaa ja itkee, laiva hajoaa palasiksi, valot sammuilevat ja Titanic vajoaa meren pohjaan. Kerrassaan sydämen pysäyttävän pelottavaa katseltavaa. Mutta kaikista jännittävimmät kohtaukset ovat silloin kun merivesi tulee laivan sisään. Se on kuin pysäyttämätön voima, jonka väri pelkästään näyttää äärimmäisen pelottavalta vihreällä hohdollaan ja kylmyyden katsoja pystyy aistimaan.
Suurin osa tahtoo valittaa jälleen kerran elokuvan pituudesta. Mielestäni elokuva on juuri niin pitkä kuin sen pitääkin olla. Tämä on rakkaustarina eikä sitä voida rakentaa järkevästi jos elokuva kiirehtii vain huippukohtaa kohden. Minusta elokuva on juuri niin loistava tuon rakkaustarinan ansiota ja ensimmäisen puolentoista tunnin build-up antaa enemmän arvoa leffan lopulle jolloinka hahmoista välittää enemmän. Ainoa asia minkä olisi voinut poistaa elokuvasta on ensimmäinen 20-minuuttinen ja mummo-rosen kertoja, joka on periaatteessa aivan turha. Se olikin Cameronin valinta kertoa tarinaa. Sen ensimmäisen 20-minuuttisen olisi voinut käyttää myös Titanicin rakentamiseen ja tarinaan miksi sitä pidetään uppoamattomana jolloinka katsoja saisi vähän enemmän elokuvan mittakaavoja tietoonsa ja uppoamis-kohtaus vaikuttaisi enemmän mahdottomuudelta ja sykähdyttävämmältä. Nyt katsojista tuntuu kuin tämä olisi aivan peruslaiva uppoamassa ja Titanicin painoarvo sen ajan ihmisiin jää aika vaisuksi. Itse laivasta olisi pitänyt tehdä oma hahmonsa.
Efekteille on myös annettava oma kunniansa, vaikka niitä voidaan nykypäivänä pitää vähän kulahtaneina mutta varsinkin lopussa ne pääsevät ihan omaan luokkaansa. James Cameronin kuvaus on myös mahtipontista ja hänenkin todelliset taitonsa tulevat esiin vasta viimeisen tunnin aikana. Tämä on minun mielestä parhain James Cameron-elokuva.
Mutta loppujenlopuksi elokuva on niin koskettava ja sykähdyttävä että kyyneileitä saattaa useampikin virrata. Erittäin massiivinen elokuva joka on juuri niin mahtava kuin sen pitääkin olla. Minun henkilökohtainen suosikki romanttinen elokuva Hitchcockin Vertigon kanssa. Kaikki ei tule pitämään tästä, se on vedenpitävä fakta, mutta minun mielestäni elokuva on aivan huikea ja onnistuu muutamasta virheestä huolimatta lähes täydellisesti.
