Luota minuun on näytelmäkirjailija ja käsikirjoittaja Kenneth Lonerganin ensimmäinen, ja toistaiseksi viimeinen ohjaustyö. Se on lämminhenkinen draamaelokuva toisensa uudestaan löytävistä siskosta ja veljestä ja sen aikaansaamista heidän elämänsä uusista käänteistä amerikkalaisessa pikkukaupungissa. Elokuvan nimi ei varmasti tavalliselle pulliaiselle mitään kerro ja kovin tuntemattomaksi on elokuva jäänyt muuallakin. Tosin ainakin kriitikoita elokuva miellytti jonkin verran, sillä elokuva sai aikanaan jopa pari Oscar-ehdokkuutta.
Elokuva alkaa autokolarilla, jossa kahden alle 10-vuotiaan lapsen vanhemmat menehtyvät törmättyään rekkaan. Hautajaisten jälkeen siirrytään noin 20 vuotta eteenpäin. Sisaruksista vanhempi Sammy asuu edelleen kotitalossaan rauhallisessa pikkukaupungissa. 8-vuotiaan pojan (Rory Culkin) yksinhuoltajaäitinä Sammyn elämä soljuu rauhallisesti eteenpäin turvallisena mutta niin yllätyksettömänä. Pikkuveli Terry (Mark Ruffalo) on puolestaan levoton sielu, joka kuljeskelee ympäri maata osaamatta ottaa kunnolla vastuuta tekosistaan ja haluistaan. Terryn tullessa rahanhakuvierailulle isosiskonsa luokse, venähtää vierailu odotettua pidemmäksi ja sen seurauksena heidän molempien ja Sammyn pojan Rudyn elämään tulee uusia tuulia. Sammy ajautuu jopa kiihkeään suhteeseen uuden ja äärimmäisen snobin pomonsa (Matthew Broderick) kanssa ja Terrylle elämän toisenlaiset kasvot avautuvat siskonsa ja tämän pojan rauhallista elämää seurattaessa. Rudylla puolestaan on ensimmäistä kertaa edes jonkinlainen isämalli.
Lonerganin debyytti on yllättävän onnistunut tekele. Elokuvan tapahtumia ei ole turhaan lähdetty dramatisoimaan vaan on maltillisesti rakennettu uskottavat roolit sekä pää- että sivuosien esittäjille. Sinällään harmittomasta asetelmasta ja ikäänkuin pieniä asioita painottaen tuloksena on osin huumorinsävyttämä, mutta myös vakavien asioiden ympärille rakentuva tasapainoinen elokuva, joka saa katsojansa kiinnostumaan hahmojen kohtalosta ja elokuvan tapahtumista. Tässä on tietysti vaikea onnistua ilman vakuuttavia näyttelijöitä. Heistä erityisesti Mark Ruffalo tekee kerrassaan upeaa työtä hulttio-Terryna, jonka jatkuva mokailu ja levottoman naiivi olemus herättää väkisinkin katsojan sympatiat. Laura Linney tekee myös takuuvarmaa työtä elokuvan varsinaisena päähenkilönä ja veljensä täydellisenä vastakohtana. Culkinin vesoista tämä kuopus on selkeästi tähän mennessä vähiten ärsyttävin.
Elokuvan musiikkivalinnatkin ovat mielenkiintoisia, koska soundtrackilla kuullaan pääasiassa klassista musiikkia Bachin malliin, joka sekin osoittautuu ratkaisuna erinomaiseksi. Kaunis klassinen musiikki sopii hienosti elokuvan paikoin hartaaseen tunnelmaan.
Luota minuun (alkuperäiseltä nimeltään You Can Count On Me) on kuin varkain suuret otsikot välttänyt draamaelokuva, jopa todellinen helmi, jollaisia toivoisi edelleen lisää näkevänsä. Nopealla vilkaisulla elokuvasta saa hieman tv-sarjamaisen kuvan, mutta onneksi elokuvan rakenne on kaikilta osin sen verran vahva että tuloksena on oikeastaan kaikkea muuta kuin tasapaksua tv-draamaa. Jälleen kerran tukistusta voisi antaa niille, jotka ovat kovin mielikuvituksettoman käännösnimen tälle elokuvalle antaneet. Kaupoissa elokuva tosin pyöri alunperin vielä köyhemmällä nimellä ”Väärät ystävät”.
nimimerkki: Juha
