Tieteellisen uransa komeasti tyrinyt Ryland Grace (Ryan Gosling) on pätevyyttään huomattavasti heikommassa työssä. Ukko kuitenkin haetaan korkeimman tason työhön tohtori Eva Strattin (Sandra Hüller) toimesta, sillä Tellusta uhkaa auringon ihan oikea himmentyminen. Syyksi ilmenee vieras astrofagi. Aurinkoa syövä pieneliö on erityisen huono juttu planeettojen elinkelpoisuuden kannalta. Lähinaapurustossa on kuitenkin anomalia, joka rikkoo kuviota ja sitä on mentävä tutkimaan. Erinäisten sattumusten voimalla extraterrestriaalin elämän löytäjä on yksin toisessa aurinkokunnassa. Leffan suuri juonielementti on, että extraterrestriaalin elämän löytämisen lisäksi hänestä tulee ihmiskunnan suurlähettiläs extraterrestriaalin kulttuurin kanssa, sillä muillakin planeetoilla on avaruusmatkailuun kykeneviä eliöitä, joiden aurinko on saman ongelman kohteena. Alkuhankaluuksien jälkeen kirjaimellisesti Kivinen extraterrestriaali (James Ortiz) ja pitkäkestoisen kooman aiheuttaman muistikatkoksen kiusaama ihmiseliö alkavat selvittämään yhteistä ongelmaa. Ei liene suuri spoileri sanoa, että onnellinen hetki tarinan lopussa vaatii monta dramaattista hetkeä toteutuakseen.
Avaruusmatkailuun liittyvä “kova” scifi on erinomainen kehys hyvin rajoitetun henkilögallerian draamalle ja samalla se antaa hyvän selityksen päähenkilöiden pätevyydelle. Andy Weir oli jo kirjoittanut yhden romaanin marsilaisesta, joten uudemman teoksen tähtienvälinen matka takaa vielä isommat panokset. Aikaisempaa Weirin marsilaisromaania sovittanut Drew Goddard kääntää kirjallisuutta leffaksi uudelleen. Ohjauksesta vastaavat Phil Lord ja Christopher Miller kieräyttelevät kameraa ja avaruuden painottomuuden alleviivaamiseksi sotkuiseksi tulevan aluksen värimaailma on melkoisen kirkas.
Ryan Gosling on todistanut osaavuutensa dramaattisissa ja koomisissa rooleissa, joten ukon luisut hartiat jaksavat kannatella leffan dramaattista keskusta. Näyttelijän karismaattisuuden tietoinen vähäisyys toimii tohtori Gracen painiessa huomattavasti itseään raskaammassa painoluokassa ja hän myös tietää sen. Sandra Hüller on Telluksella tapahtuvan osuuden kolkko projektipäällikkö, jonka näkökanta on armottoman käytännöllinen. Tilanteen vakavuus sanelee pakkokeinojen käytön. James Ortiz tarjoaa käännetyn äänen nelijalkaiselle Kiviselle. Erinomaisen teknisen toteutuksen myötä extraterrestriaali eliö tarjoaa ajoittaista komiikkaa ja enemmän kuin hieman draamaa ja optimistisena näkökantana kulttuurin käsitteet ylittävät biologian rajat.
Project Hail Maryn eli Operaatio Ave Marian idea ei ole täydellisen originaali, mutta sattuman aiheuttama ensimmäinen yhteys extraterrestriaalin kulttuurin kanssa ja sitä seuraava draama on vahva lähtökohta. Keskitasoa selkeästi parempi toteutus tekniikan ja kinemaattisen draaman suhteen varmistaa, että epätoivoinen retki löytää avain maailmanlopun purkamiseksi pitää katsojan mielenkiinnon loppuun asti. Suuri klassikko ei kyseessä ole, mutta hyvä toteutus ja hyvä tarina luovat hyvän elokuvan ja se on täysin riittävä tulos.
