Dan Torrance (Ewan McGregor) hohtaa ja edesmennyt Dick Hallorann (Carl Lumbly) kulkee mukana. Hohto ei ole helpottanut Danin elämää. Billy Freeman (Cliff Curtis) on yliluonnollisen hyvä ihmistuntija, joten Torrance ei ole ainoa kaltaisensa. Vuosien ajan hiljaisena kituutellut hohto alkaa kirkastua, sillä Abra (Kyliegh Curran) hohtaa voimakkaasti ja Isoisä-Frickin (Carel Struycken) johtama kultti (paremman sanan puutteessa) haluaa jatkaa eloaan. Sen päivittäisestä toiminnasta vastaava Hattu-Rose (Rebecca Ferguson) tietää, että voimakkaat ovat vaarallisia. Ruumiita tulee ja koska pääasiallinen konflikti on kahden ihmisryhmän välillä, ei painopiste ole kauhussa, vaan ihan vain henkilökohtaista kaunaa synnyttävässä ja väkivaltaisessa eturistiriidassa. Voimasuhteiden tasaamiseksi on taistelutantereeksi valittava molemmille osapuolille vaarallinen ja vain toisen tuntema paikka. Sen paikan baarimikko (Henry Thomas) on melkoisen kolkko.
Stephen King kirjoitti hyvin harvinaislaatuisen romaanin: jatko-osan vanhalle teokselleen. Edellinen teos oli saanut äärimmäisen korkeatasoisen sovituksen elokuvaksi, joten luonnollisesti kirjailijan itsensä luoma jatko pääsi samaan käsittelyyn. Mike Flanagan vastaa Doctor Sleepin sovituksesta ja ohjaa teosta hyvin varovaisin ottein. Suurella maanittelulla hän runttasi mukaan pari moottorisahamurhaajaksi ruvenneen Playboy-puputytön hienovaraisuuden omaavaa viitettä. Näiden yhteisvaikutus on sama kuin “Tänli Kurpan” omassa sovituksessa: kirjailijan teosmassaan hukkuva kokeilu astuu rivistä eteenpäin ja osoittautuu vahvaksi elokuvaksi.
Ewan McGregor huokuu omien ja muiden pirujen kanssa koko elämänsä taistelleen miehen epätoivoa ja lukuisista heikkouksista huolimatta tämän henkilökohtainen rohkeus ja oveluus eivät helpolla petä. Kyliegh Curran on juonielementti ja toimittaa juuri tarpeellisen suorituksen sellaiseen rooliin. Carel Struyckenin tehtävä on näyttää kolkolta patriarkalta ja Rebecca Ferguson on se aktiivinen vastapeluri, joka on ollut kuvioissa pitkään. Tämän aktiivisesti komentama konnakopla on yhtä epämääräisen resuisia kulkurimurhaajia. Cliff Curtis tarjoaa liittymän todellisuuteen ja Carl Lumbly ja Henry Thomas ovat linkkejä yhteen erittäin vaaralliseen sijaintiin. Jälkimmäisen lyhyt suoritus kiristää tunnelmaa ja pisteenä i:n päälle Danny Lloyd tekee cameon. Roolituksia ei siis voi moittia, joskin henkilöhahmot ovat melkoisen ohuita tarinan kestoaika huomioiden.
Kokonaisuutena Doctor Sleep sovittaa (verrannollisesti) lahon lähtökohtaromaanin jämäkäksi jännäriksi ja rautalangasta väännetyt viitteet “Tänli Kurpan” sovittamaan edeltäjään saavat sen toistamaan historiaa ja luovat muutamia herkullisen hyytäviä kauhuhetkiä. Joskus teoksen potentiaalinen teho tarvitsee ulkopuolisen tarkkailijan yllytystä tullakseen esiin. Mike Flanaganin sovitus kohottaa heppoisen romaanin hyväksi elokuvaksi ja se on aina miellyttävää.
