En tiedä kuinka paljon tästä pitää kertoa. Eniten The Crying Gamesta saa varmasti irti, jos tietää mahdollisimman vähän elokuvan juonesta, siispä jätän sen kokonaan kertomatta. Kyseessä on ehdottomasti loistelias trilleri, jossa nähdään eräs yllättävämmistä sekä kuuluisimmista lopputwisteistä. Elokuva on hyvin mielenkiintoinen sekä älykäs. The Crying Game on kaukana siitä tyypillisestä tavarasta, jota Hollywoodista usein rantautuu tänne Suomeen asti. Tällainen tarina olisi ollut Hollywoodin studiopampuille aivan liikaa.
Näyttelijät ovat todella hyviä, Neil Jordanin käsikirjoitus nerokas ja saman miehen ohjaus toimii myös. Stephen Rea loistaa elokuvan pääosassa, samoin tekee Forest Whitaker hieman pienemmässä osassa. Miranda Richardson on IRA:n palveluksissa olevana naisena ihan ok, ja pakko se varmaan on vielä mainita Jaye Davidsonin roolisuoritus, jota on kyllä pakko kehua. Muitakaan elokuvassa nähtäviä näyttelijöitä ei voi ollenkaan moittia.
En nyt sitten tiedä kenelle tätä tapausta voisi suositella, sillä ristiriitaisia tunteita varmasti monella katsojalla, minut mukaan lukien, herättävä teos on ehdottomasti kyseessä. Aikamoisia kehujahan leffa on saanut ja voisin väittää tämän olevan jopa pienessä kulttimaineessa. Jos haluaa nähdä jonkun valtavirrasta poikkeavan elokuvan, niin The Crying Game kannattaa silloin ehdottomasti valita. Omilla aivoilla saa ajatella ja elokuvan karu meininki ei vältämättä sovi kaikille. Jos kiinnostaa, niin kannattaa katsoa. Kovimpia homofoobikoita kuitenkin varoitan.
