Erämaahan vaeltaminen on aina ollut profeettojen suosiossa, mutta monesti jäävät mainitsematta ne jotka jäivät sille tielle. Chris McCandless (Emile Hirsch) noudatti tätä tapaa ja liftasi Alaskaan elämään erämaan armoilla. Hän teki sen paetakseen yhteiskuntaa, vanhempiaan ja kaikkea mikä häntä ympäröi. Pitkän matkan päätepisteessä, hylätyssä bussissa Alaskan erämaassa hän metsästää, kalastaa, keräilee ja elää vapaana kaikesta.
Sean Pennin ohjaama kuvaus McCandlessin erakkovaelluksesta on ristiriitojen summa. Sen päähenkilö on kiistatta sankarillinen idealismissaan ja vakaumuksessaan elää omalla tavallaan, mutta samalla Penn tuo esille hänen sokeutensa, itsekeskeisyytensä ja piittaamattomuutensa. Hänen kiistatonta älyään varjostaa harkinnan puute ja jotkut näistä päätöksistä antavat hänelle iloa ja toiset niistä antavat hänelle kärsimystä. McCandless on narri. Hän katsoo taivaanrantaa eikä näe edessään polkuaan ja vaikka hänen jalkansa alkavat jäätyä hän kulkee eteenpäin – ehtymättömän rohkeana ja mielettömänä. Mukana on myös laaja joukko sivuhahmoja, mutta heidän tehtävänsä on olla matkamerkkeinä elokuvan päähenkilölle.
Koska kyseessä on yhden ihmisen tarina on se ohjattava vahvalla otteella ja tulkittava voimalla. Emile Hirsch toimittaa vankan suorituksen vimmaisena idealistina joka puskee eteenpäin kuin panssarivaunu. Hänen yhdennäköisyytensä on huomattava, sillä Penn näyttää sen tarinan loputtua ja Hirsch näännytti itsensä räähkäksi houreilevaa loppua varten. Eric Gautier tallentaa jylhät maisemat joiden lävitse McCandless vaeltaa ja joissa hän ponnistelee elääkseen omalla tavallaan.
Tämä elokuva jätti ristiriitaisen vaikutelman. se on kaunis, yksilön rohkeutta kiistattomasti ylistävä ja lämmin, mutta sen päähenkilö on itsekeskeinen, vaaroista piittaamaton ja sokea omille heikkouksilleen. Hän ei ole pelkkä narri, vaan hän on Narri. Hän on loistava, varoittava esimerkki idealismin voimasta ajaa ihmistä. Rauhallinen, mutta armoton elokuva sankarillisesta idealistista joka eli aatteensa mukaisesti ja sen vuoksi kuoli yksin, nääntyneenä ja oman itsekkään erakkomaisuutensa kaivamassa ansassa – erämaan armoilla.
