Moderni yhteiskunta on kuin päättymätön lasten teekesti, jossa osallistujat joutuvat teeskentelemään nuken kaatavan pannustaan teetä ja nallekarhun järsivän näkymättömiä keksejä. Vihreää jättiäkin ottaa avioelämä aivoon. Vanhaan hyvään aikaan mies sai sentään vielä päästellä ilmojakin rauhassa ilman nalkuttavaa emäntää tai jaloissaan kiljuvia kakaroita. Nuorisokaan ei lähde kotoaan vielä vuosikausiin, joten teekesteille ei loppua ole näköpiirissäkään. ”Jos vain yhdeksi päiväksi pääsisin pois tästä kaikesta”, Shrek pohtii mielessään ja allekirjoittaa varmasti täysin luotettavan Tittelintuuren tarjoaman huippuhyvän diilin.
Kuin sähköiskun saaneelta näyttävän Tittelintuuren piti alkujaan tarjota sopimustaan Fionan vanhemmille. Shrek kuitenkin ehti pelastamaan Fionan tornistaan juuri ennen sulkakynän osumista pergamentille; helppoheikki putosikin huipulta puille paljaille. Shrekin lyötyä ihmekauppiaan kanssa kättä päälle jätti todellakin sai vapaata rasittavasta arjestaan, mutta joutui vastineeksi luopumaan kauppakumppaninsa valitsemasta päivästä elämässään. Uudessa todellisuudessa Shrek ei koskaan syntynyt tai pelastanut Fionaa ennen valtakunnan joutumista Tittelintuuren hallintaan.
Frank Capra soitti: mies haluaa ihmeellisen elämänsä takaisin. Shrekin neljäs tuleminen ei kehitäkään vanhaa tarinaa uuteen suuntaan, ainoastaan pakottaa sankarin ansaitsemaan alkuperäisen asetelman uudelleen. James Stewartin tapaan vihreä jättikin joutuu kohtaamaan entiset ystävänsä toinen toistaan julmemmissa yhteyksissä: aasista on tullut perheetön ja rakkaudeton orja, ja pilalle hemmoteltu Saapasjalkakissakin on menettänyt uskonsa ja kipinänsä aiempia ihanteitaan kohtaan. Fionakin kyllästyi odottamaan pelastajaa tornissaan, joten tämä karkasi ja alkoi johtaa jättien vastarintaliikettä Tittelintuuren sortovaltaa vastaan.
Shrekillä onkin vuorokausi aikaa rakastua uudelleen Fionan kanssa, jolloin näiden ensimmäinen tosirakkauden suudelma purkaisi sopimuksen. Romantiikan saralla Shrekin neljäs onkin asian ytimessä, ja pettyneen perheenisän moraalinen oppitunti lämmittää mieltä draamanakin. Shrekin kaltaiselta elokuvalta olisin vain itse kaivannut enemmän repäisevää huumoria kuin suosikkihahmojeni kärsimystä. Verrattuna aiempiin osiin neljäs Shrek tuntuukin väärällä tavalla ilkeältä ja kyyniseltä. Tekijöiden yritys kertoa erilainen Shrek-tarina on kehunsa ansainnut, vaikka lopussa status quo täysin ennallaan säilyykin.
Jeffrey Katzenberg piti Shrekin ikuista onnea niin osuvana päätöksenä koko sarjalle, ettei mies nähnyt vuosikausiin tarvetta uusille jatkotarinoille. Vanha kunnon Kissavuori saattaa siis olla liikemiehenä häikäilemätön kuin Tittelintuure, mutta tämä osaa osoittaa myös sentimentaalisuutta työtään kohtaan. Sittemmin El Capitan onkin jo ehtinyt pyörtämään päätöksensä, mutta ainakin hetken verran DreamWorksilla oli viisautta olla Disneyn tavoin vain kylmästi rahastamasta suosituilla omistuksillaan. Keskustelimme asiasta teekesteillämme: nukke ja nalle antoivat Katzenbergille peukut ja pari näkymätöntä keksiä teen kanssa. Shrekin neljäs on sekin keksinsä ansainnut.
