Itselläni on ristiriitaiset tunteet suomileffaa kohtaan, entisajan “klassikkoja” inhoan nykyään oikeastaan, vaikka ne hyviä osa saattaa ollakkin, jotenkin ne ahdistaa. Sen takia en uskoisi katsomassa itseäni leffateatterissa suomileffaa kovin heppoisesti, mutta sielä sitä vain tuli tänään istuttua katsomassa suomalaista elokuvaa, miehestä jolla on naula päässä ja muisti ei pelaa.
Juonikuvausta tuossa tulikin edellä Söpöltä. Pekka kovanluokan sydänkirurgi herää 13 kuukauden koomastaan naula päässään, muisti vähän pätkii, mutta perusasiat on muistissa. Sitä miten naula päähän on joutunut ei kyllä muisteta, eikä sitä vaimoakaan oikein, että mitähän tässä, tunnenko jotain tuota naista kohtaan joka vielä sattuu olemaan ministeristason naikkosia. No sitä lähdetään selvitteleen avioparin hienolle kesä”mökille” merenrannalle, jossa elokuvassa paljon vietetäänkin aikaa eri henkilöiden kera koittaen selvittää tätä mysteeriä. Vielä kun autot yrittää ajaa päälle ja välähdykset sieltä täältä iskevät päin silmiä niin pientä vainoharhaahan se saattaa tuottaa.
Tässä elokuvan ongelma vähän onkin, vaikka tämä JP Siilin paras elokuva mielestäni onkin, niin liian kova pala on haukattu. Käsikirjotuksessa on aukkoja yhtälailla kun Pekan päässä, myöskin leikkaus on mielestäni liian hyppivää ja repivää. Aina kun toivoisi hienon kohdan kestävän ja rakentuvan ja saavan lisää syvyyttä niin hypätään taas yhtäkkiä kylmään sairaalaan. Petteri Summanen on miellyttävä ja samalla ärsyttävä näyttelijä, vaikka huippuroolejakin tehnyt, niin tämä ei ehkä niitä parhaita ole. Irina Björklund sensijaan taas on loistava. Muut vakiokasvot, Kouki, Kallio yms.. tekevät perusroolit, mutta taasen sivuroolissa oleva Mikko Leppilampi on aivan epäuskottava nuorena poliisina joka “tutkii” juttua.
Leffan loppupuolella on hienoja ja kylmiä väreitä aiheuttavia kohtauksia ja välillä tulee ihan kansainvälisen trillerin tuntua, mutta lopulta aika aika ristiriitaset tunteet jäi tästä leffasta. Varsinkin kun ajattelee lööpeissä jo toistavuotta olleita juttuja sairaanhoitomaailmaan sijoittuen..
Kyllä tämä paremman puutteessa menee, mutta tosiaan JP Siilin epävakaa joskin kunnianhimoinen trilleri kässäri ja ohjaus kaatuu kuitenkin osittain huonoon leikkaukseen, vaikka leffan pituus olisi antanut myöten rakentaa osan kohtauksista rauhallisemmin.
Keskiverto trilleri suomenmaalta, kyllä tämä monet jenkkilän vastaavan tyyppiset leffat pesee ja ehkä joskus olemme jopa melkein Ruotsin tai Tanskan tasolla leffojen teossa, mutta se aika ei ole ihan vielä, ainakaan tällä saralla.
