Yövieras on varsin harmiton ja turha elokuva. Jopa niin turhanoloinen, ettei siitä edes viitsisi kirjoittaa minkäänlaista arvostelua. Koska ensinnäkään ketään tuskin enää kiinnostaa tämä puhtaasti 1990-luvun hitiksi suunniteltu perhekomedia, josta ei tullut niin isoa hittiä ja koko perheen suosikkia kuin varmasti toivottiin. Elokuva ei nimittäin ole mitenkään mieleenpainuva, mutta se ei myöskään ole kovinkaan ärsyttävä, kuten monet voisivat luulla. Se ei herätä tunteita oikein suuntaan eikä toiseen, joten se on vain harmittoman tyhjänpäiväinen elokuva. Se on niin varman päälle pelattua viihdettä, että kaikki rohkeuden särmät on hiottu pois.
Disney-yhtiö ei ollut pukannut 1990-luvulla oikein sellaista isoa näyteltyä koko perheen komediahittiä, jota Yövieras yrittää selvästi olla. Lapsikatsojille filmi liikkuu kuitenkin ehkä vähän liikaa aikuisten maailmassa, vaikka paljon kommelluksia, hassuttelua ja söheltämistä onkin yritetty tunkea mukaan. Aikuiskatsojille filmi ei vain yksinkertaisesti tarjoa mitään tai edes herätä minkäänlaista mielenkiintoa. Siinä on monelle perhefilmille tyypillinen kompastuskivi, ettei se oikein tiedä kenelle se on suunnattu.
Yövieras tarkoittaa kuitenkin hyvää, sillä onhan se elokuva todellisen itsensä löytämisestä ja oikeiden kavereiden tärkeydestä. 90-luvun tuotteeksi jäänyt Sinbad -koomikko ei moottoriturpineen onnistu olemaan mikään hirveän nokkela, mutta ei toisaalta pahemmin rasittavakaan. Muutaman filmin jälkeen jätkä katosi, koska hänellä ei oikein ollut mitään massasta poikkeavaa huumorikykyä. Sinbadin koko ajan käyvä turpavärkki ei suolla ulos oikein mitään hirmuisen hauskaa, mutta kyllä häntä nyt mieluummin kuuntelee ja katselee kuin turpaan ottaisi. Vastaparikseen hän on saanut Simpsoneista tutun koomikkolegendan Phil Hartmanin, joka on juuri omiaan esittämään tällaisia kuivahkoja hahmoja. Saamaton perheenisä onkin juuri loistava hahmo Hartmanin tulkitsemaksi, mutta tylsähkö käsis ei oikein anna Hartmanille tarpeeksi liikkumatilaa.
Ai niin, se juoni meinasi unohtua. Sinbadin esittämä heebo on joutunut pahaan velkakierteeseen ja soluttautuu kiltin bisnesmiehen perheen luokse kylään väittäen olevan perheen isukin vanha lapsuudenkaveri. Varsin oudosti ja katutietoisesti käyttäytyvä heppu raivaa tiensä perheen sydämeen ja he kaikki oppivat toisiltaan jotakin. Nyyh, kuinka kaunista.
Joka tapauksessa Yövieraan parissa vierähtää aika suhteellisen mukavasti. Ei tästä miksikään Beethovenin tai Yksin kotona -leffojen kaltaiseksi hitiksi ole (tai aikoinaan ollut). Vahva aikansa tuote, joka tuskin kiinnostaa enää ketään.
