Meren alla asuu runsaasti erilaisia ötyksiä. Vetypommikokeiden laskeumat ovat pakottaneet yhden sellaisen liikkeelle ja otus luonnollisesti tekee tuhoa ja rantautuu San Franciscoon riehumaan. Jutun militaaripersoona on sukellusveneen komentaja Pete Matthews (Kenneth Tobey) ja pakollisina tiedetyyppeinä tohtori John Carter (Donald Curtis) ja professori Lesley Joyce (Faith Domergue). Kuinkahan monta kertaa tämä elokuva on tehty?
Robert Gordon ohjastelee suorastaan naurettavan tyypillisen 50-luvun hirviöleffan missä on militaarityyppi, “tiedettä”, ydinhirviö, jonkinlainen yritys saada mukaan romantiikkaa ja lopussa hirviö laittaa suurkaupunkia päreiksi. Käsikirjoituksen rustaillut George Worthing Yates kirjoitti muitakin samaa kaavaa noudattavia leffoja, mutta tässä tapauksessa kokonaisuus ei ole kovinkaan hyvä. Muutamat kohtaukset ovat vieläkin varsin jännittäviä, mutta niitä on aivan liian vähän suhteessa varsin tylsiin kohtauksiin joissa juonta yritetään potkia eteenpäin.
Kenneth Tobey, Faith Domergue ja Donald Curtis päärooleissa tekevät juuri niin hyllyltä vedetyt ja ajankohtaan sovitetut suoritukset että heitä ei voi analysoida enempää. Suoritukset eivät ole huonoja tai ärsyttäviä, mutta ne ovat mitäänsanomattomia.
Ray Harryhausen, tuo elokuvataiteen suurin velho jälleen kerran näyttää kykynsä luoda asioita jotka ovat totta vain mielikuvituksessa ja jättikokoinen, rakenteita runteleva mustekala liikkuu sulavasti ja murjoo miljöötä. Tietysti efektit näyttävät ikäisiltään, mutta ne ovat kauniita ja sulautuvat hyvin elokuvan muuhun toimintaan,
Lopullisessa arvosanassa on aika paljon Ray Harryhausen-lisää, joten hyvää hirviöleffaa etsivien pitää katsoa toisaalle. Helppo katsoa ja helpompi unohtaa.
