Jos peiliin haluat katsoa nyt, niin takuulla yllätyt. Lausahdus kannattaa pitää mielessä, jos aikoo tarkastaa ohjaaja Alexandre Ajan uusimman kauhuelokuvan Mirrors. Ranskalainen Aja säväytti kotimaassaan vuonna 2003 valmistuneella Haute Tensionilla, joka edustaa viime vuosien yhtä tehokkaimmista kauhugenren edustajista. Kolme vuotta myöhemmin Aja siirtyi Hollywoodiin ja uudisti Wes Cravenin Hills Have Eyes-elokuvasta yhden remake-buumin onnistuneimmista teoksista. Seuraavaksi Aja päätti ottaa käsittelyyn eteläkorealaisen Into The Mirror -elokuvan, mutta tällä kertaa hän ei kuitenkaan tehnyt täysin identtistä remakea, vaan lainasi hieman ideaa Into The Mirrorista ja muutti tarinan Mirrors nimiseksi kauhuelokuvaksi.
Ben Carson (Sutherland) on hyllytetty poliisi vuosi sitten sattuneen ampumistapauksen vuoksi. Carson saa uuden työpaikan vuosia sitten palaneen ostoskeskuksen turvatarkastajana, kun edellinen tarkastaja on hiljattain menehtynyt hämärissä olosuhteissa. Carson huomaa, että pahasta tulipalosta peilit ovat selvinneet lähes naarmuitta ja pian Carson huomaa, että tämän paikan ytimessä tuntuu olevan jotain erikoista tekeillä. Pian hän tajuaa, että hänen perheensä on joutumassa suureen vaaraan, sillä peilien taakse sijoittuu vaarallinen arvoitus, joka on alkanut jo kerätä satoa talteen.
Mirrors on pienistä kliseistään huolimatta kohtalainen kauhuviritelmä, sillä Aja osaa ainakin pitää mielenkiinnon tarinassa hyvin. Tyylikkään alkutekstijakson jälkeen menee jonkin aikaa ennen kuin kauhumeininki alkaa ja tällä välin Aja tutustuttaa katsojat tarinan hahmoihin, joista osa jää valitettavan pieniksi stateisteiksi. Audiovisuaalinen äänimaailma on hiottu huippuunsa, kuten Ajan elokuvissa yleensä. Pienikin peilin narahdus kuuluu pitkään. Myös elokuvan tapahtumapaikkana toimiva palanut ostoskeskus on saatu näyttämään hienolta. Ajoittain Aja sortuu kuitenkin tyypillisiin säikäytyskliseisiin, mutta vastapainoksi muutamissa kohdissa hän osaa luoda hienoja kauhukuvia peilien luomasta maailmasta. Verihanatkin avataan pariin kertaan, mutta gorella ei tällä kertaa suoranaisesti mässäillä, vaikka yhden suhteellisen inhorealistisen kohtauksen tekijät ovat tarinaan pistäneet. Mirrorsin final-battle ampui hieman koomisuuden puolelle, mutta ei mitenkään erityisen pahasti.
Kiefer Sutherland tekee mukiinmenevän roolin kovia kokevan Carsonin roolissa, vaikka välillä miehestä paistaakin läpi eräs tv-sarjan tunnettu agentti. Oli kuitenkin mukava nähdä Sutherland välillä hieman toisenlaisessa roolissa. Monissa liemissä keitetty britti-kasvo Jason Flemyng tekee myös toimivaa työtä pienessä etsivän roolissa, joka yritää auttaa Carsonia tässä mysteerissä. Carsonin ex-vaimoa esittävä Paula Patton jää hieman kliseiseksi hahmoksi, jonka harteille jää vain huolehtia lapsistaan ja katsoa kuinka ex-mies sekoilee peilien kanssa. Myös Indiana Jones ja viimeinen ristiretki -elokuvasta tuttu Julian Glover käy piipahtamassa rainassa hyvin pienessä roolissa.
Kokonaisuutena Mirrors on moitteistaan huolimatta kelvollinen perjantai-illan kauhuviihdepläjäys, joka ei genreen tuo mitään uutta, mutta tarjoa muutaman säväyttävän kauhukuvan ja mukavasti yllättävän lopetuksen. Alexandre Aja on jo seuraavan elokuvan Piranha 3-D kimpussa.
