Vuosituhannen vaihteeseen Hollywoodissa valmistauduttiin tuottamalla läjittäin erilaisia katastrofileffoja. Milloin ihmispolojen päälle oli tulossa tulta, milloin vettä tai romua taivaalta. Boomin mukaisesti kässäriin kuului, että uhka toteutui ainakin osittain. Helvetin irtipääsemisellä vedottiin ties minkä Nostradamuksen ennustuksiin, ja ihmisethän rynnivät leffateattereihin katsomaan rainoja.
Deep Impact noudattelee edellä mainittua kaavaa. Henk. koht. vastaava sonta ei viehätä yhtään. Mielummin katsoisi vaikka hyvin tehtyä maaseutudraamaa Kärsämäeltä, missä kerrottaisiin kuinka hullun lehmän tauti on katastrofi maajussiperheelle.
Deep Impactin toteutus ontuu patenttiratkaisun lisäksi lisäjuonteiltaan. Ihmissuhteita sekoitetaan tahmaisesti kokonaisuuteen ja lapselliset ratkaisut eivät osu kohdalleen. Grafiikkavelhojen vääntämät kuvatkin totaalituhosta ovat kärsineet inflaation, ja älyn väläyksenä USA:n ykkösukko puhuu loppupuheensa tellinkien seasta Valkoisen Talon juurella. Että ne osaakin viedä pitkälle naivismin.
Onneksi seuraavaan vuosituhannen vaihteeseen on aikaa 998 vuotta. Toivottavasti saadaan olla rauhassa vastaavilta tuotoksilta siihen saakka. Peace man ja älyä elokuviin.
