Kolme juippia Hollywoodissa löi päänsä yhteen ja perusti tuotantoyhtiön. Hommat eivät luistaneet, mutta pieni yritysstrategian muutos muutti suunnan kohti menestystä. Tai ainakin “menestystä”. Kyseinen pulju on [I]The Asylum[/I] ja he tekevät kalkkunaleffaa. Suurta, kaakattavaa ja laadusta piittaamatonta kalkkunaa siipikarjafaneille. Nyt tarkkailtavan leffan nimi on [I]Nazis at the Center of the Earth[/I] ja se on juuri sitä. Siinä on nazeja maan sisällä. Näiden nazien joukossa on hullu tiedemies Mengele (Christopher Karl Johnson).
Muutamien katsottujen esimerkkien perusteella David Rimawi ja David Michael Latt (tuottajat ja kaksi The Asylumin perustajaa) tietävät [B]täsmälleen[/B] mitä ovat tekemässä ja tämä leffa on siitä valtava, höyheniään varistava ja äänekkäästi kaakattava kalkkunatodiste. Juoni on älytön, mutta ei täysin surkea ja näyttelijäntyö on valtavan ylivedettyä. En tiedä kuinka hauskaa tekijöillä oli tätä tehdessä, mutta Allekirjoittanut nauraa räkätti lähes taukoamatta. Alkupuolella viritellään “juonta” ja sitten siipikarjamittari räjähtää mielettömän isoiksi pirstaleiksi ja sinkoutuu maata kiertävälle radalle.
Näyttelijäntyö on alusta alkaen äärimmäisen yli- ja joskus vain alivedettyä, mutta se toimii mainiosti juuri tällaisessa leffassa missä nazeilla on aina käsivarsinauhat. Jake ‘Garyn poika’ Busey ottaa leffan ilmiselvänä vitsinä ja muita suorituksia ei voi paljoakaan analysaattorisoida. Se tulee liian vaikeaksi.
Käsikirjoituksen rähmäkäpälöisyys on jo mainittu, joten huomio kiinnittyy toteutukseen ja se on taattua The Asylum-laatua. Se tarkoittaa tehosteiden olevan surkeita, mutta ne ovat olemassa ja muutenkin mukana on tietty ammattitaito joka kohottaa tämän leffan silkkaan kalkkuna-eliittiin. Kalkkunaelokuva elää, voi hyvin ja asuu Hollywoodissa – yhä. Suorastaan sydäntä lämmittää nähdä tällainen uskomattoman surkea, mutta mielettömän hauska kalkkunaelokuva.
