(Spoilerivaroitus)
Mies katsoo ulos takaikkunasta. Hän näkee murhan. Murhaaja tulee tappamaan hänet, mutta mies on onnekkaampi ja jää henkiin. Loppu. Alfred Hitchcock pystyy puristamaan noin lyhyestä tapahtumaluettelosta melkein kaksi tuntia pitkän murhamysteerin ja draaman missä on myös koomisia, traagisia ja romanttisia piirteitä eikä mikään niistä riitele minkään muun aspektin kanssa.
L.B Jeffries (James Stewart) on telonut jalkansa työssään ja on kuusi viikkoa ollut asunnon vanki. Hän on tarkkaillut naapuriensa elämää ja oppinut näkemään siihen liittyvät yksityiskohdat ja säännönmukaisuudet. Lisa Fremont (Grace Kelly) on hänen yläluokkainen tyttöystävänsä ja sairaanhoitaja Stella (Thelma Ritter) esittää viisaat havaintonsa ja etsivä Doyle ( Wendell Corey) on skeptisyyden ääni. Karhumaista murhaajaa, Lars Thorwaldia toteuttaa Raymond Burr ja ärtynyt tukkukauppias on pelottava ja myös traaginen hahmo, sillä hän ei ole mikään yli-inhimillinen rikollisnero vaikka ovelan rikoksen tekeekin.
James Stewart toimittaa roolinsa rampautuneena Jeffriesinä tehokkaasti. Ärtyneisyys on erittäin vakuuttavaa ja pelkästään yhteen paikkaan sijoittuneilla tapahtumilla saa Hitchcock vahvan ja todellisen henkilön. Jeffriesin kaltaista persoonaa ei tarvitse selittää, sillä katsojalla on valmiiksi mielikuva hänen kaltaisistaan ihmisistä ja kuvallinen anti vahvistaa ne. Raymond Burr vastapainona ei paljoa pääse puhumaan, mutta on silti murhaaja ja turvautuu epätoivossaan hätiköityihin otteisiin.
Grace Kelly ei ole pelkkä avuton kaunistus, vaikka Hitchcock esitteleekin hänen suorastaan jumalaisen olemuksen virheettömällä tyylitajulla. Katsojalla on sama epätodellisuuden ja riittämättömyyden vaikutelma kuin Jeffriesillä ja ruhtinatar Gracen yhteiskemia Stewartin kanssa on erinomaisen tehokasta eikä Kellyn suoritus ole pelkkää silmänruokaa. Käsikirjoitus ei ole heidän kannaltaan pelkkää hempeilyä, vaan mukana on myös tasapainoon tähtäävää kinastelua ja reviiriihakua. Thelma Ritter heittää morbideja kommentteja vankalla karismalla ja tuo sitä maanläheisempää realismia mukaan.
Yhteen tapahtumapaikkaan mahtuu paljon draamaa ja naapurustoon mahtuu myös säveltäjä (Ross Bagdasarian) joka takaa sen että sopivalle dramaattiselle musiikille on selitys. Lyhyesti sanoen mestariteos millä tahansa mittarilla ja Hitchcockinkin elokuvien parhaimmistoa. Loistava sekoitus murhamysteeriä, romantiikkaa, tragediaa, huumoria ja teknisesti virheetön.
