Kun 1970-luvun King Kongin ja Cape Fearin uusintaversioiden Jessica Langen esiintymiset nähdessäni kiinnitin huomiota erityisesti naisen suoritukseen ja käsikirjoituksen antamaan rooliin. Molemmissa elokuvissa hän oli hyvisten puolella, mutta rooli oli alkuperäisversioon nähden paljon bitchmäisempi. Selatessani teksti-tv:tä keskellä viikkoa, osui kuitenkin silmään tämä leffa. Juonikuvauksen mukaan Lange on pätkän suoraviivainen pahis, oikea ämmä ja elokuvan teema keskittyi vielä klassiseen anoppi-miniä- tilanteeseen.
Helen Baring (Paltrow) ja tämän aviomies Jackson (Schaech) muuttavat miehen äidin, Marthan (Lange) luokse maalle, koska Baringien maatila on sen verran huonossa kunnossa, ettei naisparka yksin jaksa tätä kuntoon hoitaa ja ellei tilaa pystytä pitämään kuosissa, se on myytävä. Jackson ja Helen ovat juuri menneet naimisiin ja vauvaakin pukkaa, joten maatila vaikuttaa hyvältä kasvupaikalta. Helenillä ei kuitenkaan synkkaa miehensä äidin kanssa järin hyvin ja leffa antaakin alusta asti ymmärtää, että Martha-anopilla ei ole ihan puhtaat jauhot pussissa. Kylän paikallisessa vanhustenkodissa asustelee vielä itse anopin anoppi, Jacksonin mummu Alice, jolla riittää Marthasta paljon Heleniä kiinnostavaa infoa.
Voisi todeta, että kyseessä on todella b-luokan trilleri, joka ei erityisemmin yllättänyt, mutta ei myöskään pettänyt. Juonikuvauksessa on otettu selviä vivahteita saippuasarjoista, eikä käsikirjoitus muutenkaan pahemmin loista. Ohjaus on keskitasoa alittavaa, vaikkapa tosin muutama hyvä kamerakikka löytyy.
Näyttelypuolesta on jotain myös heitettävä, kun Langen takia tämän pääosin pistinkin nauhalle. Kovaa ylinäyttelyähän muija suoraan sanottuna lataa. En kyllä odottanutkaan mitään Oscarin suoritusta, mutta hieman petyin. Liekö ilkeän anopin osa saanut Jessican innostumaan vai mitä, mutta loppupuolella nainen yrittää selvästi heittää jotain Kathy Batesin Piina-tyylistä settiä siinä pahemmin onnistumatta. Toisaalta Langea on huono syyttää performanssistaan, jos häntä tukeva cast on vielä heikommin juonessa mukana. Gwyneth Paltrow yrittää epäonnistuneesti vetää Se7enin roolia uudestaan ja Johnathon Schaech on taas niin pökkelö kuin mahdollista.
Aivan onnettomasta leffasta ei kuitenkaan ole kyse. Mielenkiinto pysyy kohtuullisen hyvin yllä ja jostain syystä meikäläiselle tuli leffaa kohtaan jotenkin nostalginen tunne, vaikka voisin vannoa, etten elokuvaa ole aiemmin nähnyt. Vaikka meno on suhteellisen onnetonta ja monet kohtaukset ovat selvästi korniuden rajan ylittäviä niin Hush (suomennos paljastaa liikaa loppupuolen tapahtumia) toimii silti hyvin katsottavaksi lauantai-iltayön kepeänä viihteenä. Ripusta aivot narikkaan ja jätä odotukset nollille, niin leffa kolahtaa parhaiten.
nimimerkki: JohnRambo
