Avengers: Endgame on Marvelin päätösosaelokuva yli kymmenen vuotta kestäneelle supersankarisarjalle. Kaikki elokuvat kytkeytyvät vahvasti toisiinsa, jonka vuoksi Endgamea on vaikea arvostella itsenäisenä elokuvateoksena. Ennen kaikkea Marvel-universumin faneille tehty kolmen tunnin päätöselokuva puuduttaa pakarat katsojalta, joka ei suhtaudu elokuvasarjaan niin suurella intohimolla.
Leffa on suoraa jatkumoa vuoden takaiselle Avengers: Infinity Warille. Puolet ihmiskunnasta on tuhoutunut megapahis Thanoksen toimesta. Jäljellä olevat sankarimme koettavat jatkaa elämäänsä eri tavoin, enemmän tai vähemmän katkerana tappiosta. Parempaan huomiseen sinnikkäästi uskova Captain America alkaa kuitenkin kokoamaan jäljellä olevista sankareista uutta joukkoa ihmiskunnan ja koko maailmankaikkeuden pelastamiseen.
Ei tarvitse olla tarkkasilmäinen katsoja huomatakseen kuinka Marvel Universumin elokuvat toistavat itseään. Visuaalisesti hienon ja karkkisen ulkokuoren sisällä tarinamme sankarit ja roistot toistelevat samoja asioita elokuvasta toiseen. Siirrytään taistelusta uuteen ja välillä heitetään väliin hieman hurttia huumoria. Valitettavasti kyseinen meininki ei jaksa kantaa kovin pitkälle. Henkilöitä on paljon ja jokaiselle on annettava ruutuaikaa taisteluihin ja vitsailuihin sekä keskinäisiin nahisteluihin. Endgamen kolmen tunnin pituus on supersankarileffan mittapuulla jo hyvin paljon. Elokuvaspektaakkeli tuntuu liian pitkäksi venytetyltä saippuasarjan jaksolta ja lähes kahden ja puolen tunnin kuluttua päädytään mahtipontiseen loppurymistelyyn. Päätöselokuvan ollessa kyseessä tämä tarjoaa kuitenkin myös muutamia sellaisia yllätyksiä, joita ei aiemmissa Marvel-elokuvissa olla nähty. Samalla tehdään kunniaa Endgamea edeltäville elokuville ja sitä kautta tarjotaan elokuvasarjan faneille nostalgisia herkkuhetkiä.
Elokuva on tehty faneille ja sen huomasi myös ensi-iltanäytöksessä, jossa yleisön tunteet vaihtelivat laidasta laitaan. Sinällään on hieno asia, että elokuvia on tehty selvästi fanien ehdoilla. Marvel on monen vuoden työllä luonut tehokkaan rahantekoautomaatin. Vaikka elokuva edustaakin tietynlaista päätösosaa saagalle, ei näiden elokuvien tekeminen vielä lopu. Jonkinlainen reboot lienee odotettavissa kun useimmat sarjan näyttelijöistäkin ovat jo ikänsä puolesta kasvaneet ulos esittämistään hahmoista. Päätösosansa lisäksi elokuva on tietynlainen merkkipaalu kassamagneettiviihteen osalta, joiden tuottamisen Steven Spielberg ja George Lucas aloittivat jo yli neljä vuosikymmentä sitten. Voivatko viihdespektaakkelit elokuvien osalta kasvaa tästä enää suuremmiksi, se jää nähtäväksi.
Itse leffan ollessa pitkä, niin venähtää myös sen loppukohtaus. Jokaiselle tärkeälle hahmolle on annettava tarpeeksi aikaa lopetukseen ja samalla nähdäänkin tarinan inhimillisimmät kohtaamiset. Tosin ne eivät enää itse elokuvaa kokonaisuutena pelasta. Vaikka lopun alleviivaukset rasismivapaasta Amerikasta ja lähimmäisenrakkaudesta kuinka hienoja ovatkin, päätyy elokuvan ilosanoma ylistämään kertakäyttökulttuuria ja ihannoimaan sen loputonta kasvua. Avengers: Endgamesta, kuten monesta muustakaan supersankarielokuvasta on vaikea löytää sellaista syvyyttä, joka jäisi mielen sopukoihin pidemmäksi aikaa tai antaisi jotain uutta seuraavalla katselukerralla. Teos päätyykin elokuvallisesti samaan kasaan muiden falskien kertakäyttöviihdeteosten kanssa.
