Ykkösosan alienin hyökkäyksen kohteeksi joutunut Ellen Ripley (Sigourney Weaver) löydetään pelastuskapselista jonkinsorttisessa “hyperunessa”. Ripley viedään maahan, jossa Carter Burke (Paul Reiser) kertoo Ripleyn olleen unessa 57 vuotta. Samoihin aikoihin planeetta LV 426:lla olevaan siirtokuntaan menetetään yhteys. Samalla planeetalla alien riehui 57 vuotta sitten. Burke yrittää suostutella Ripleytä planeetalle ja vastahakoisesti hän suostuukin lähtemään sinne yhdessä huippukoulutettujen sotilaiden kanssa.
Aliens – Paluun näyttelijöistä vain yksi onnistuu vakuuttamaan: Sigourney Weaver. Hän on elokuvalle suuri plussa ja tuo siihen oman viehättävyytensä. Myös Carrie Henn näyttelee ihan hyvin…siis lapseksi. Mukaan mahtuu myös kliseisiäkin hahmoja, kuten kivenkova sotilasmimmi, joka muuten näyttää ihan Halle Berryltä.
Aliens – Paluun alkaa lupaavasti. Kun seurue on juuri päässyt planeetalle, tunnelma muuttuu piinaavaksi ja jännittäväksi ja pari säikyttelykohtaustakin löytyy. Mutta, sitten yht´äkkiä, lupaavasta trilleristä muodostuukin pelkkää räiskettä. Onneksi sentään näyttävää sellaista. Jännityksen osuus ei kuitenkaan lopu näin lyhyeen, vaan myös leffan keskipaikkeille on onnistuttu luomaan omat jännittävät momenttinsa.
Aliens – Paluu on hyvää viihdettä Sci-Fin ja toiminnan ystäville, mutta muuta siltä ei kannata odottaa. Saattaa muuten pettyä aika pahasti.
