Vuonna 2008 ilmestynyt ranskalainen muka-dokumentti Luokka nousi nopeasti kriitikoiden listalle. Elokuva voitti Cannesin Kultaisen Palmun sekä sai Oscar-ehdokkuuden parhaana ulkomaisena elokuvana.
Luokka kertoo erään pariisilaislähiön yläkoulun yhdestä luokasta. Luokanvalvoja Francois Begaudeau, jonka kirjaan elokuvan käsikirjoitus perustuu, esittää monikulttuurisen luokan epätoivoista ylläpitäjää. Francoisin luokka koostuu pääosin ulkomaalaisista nuorista, jotka eivät pidä Ranskaa kotimaanaan eikä heillä ole ranskalaista identiteettiä. Francois on äidinkielen opettaja, jonka työ koostuu ranskan kielen opettamisesta sekä vaikeiden sanojen opettamisesta. Äidinkielen tunnille kulminoituu hienosti oppilaiden tausta sekä kielitaito.
Luokan kuvauksesta täytyy antaa erityiskiitos. Kuvaajat ovat hienosti kuvanneet oppilaat yhtenä ryhmänä ja opettajan yksinään, mikä tuo vastakohta-asettelua ja jännitystä. Luokan oppilaat ovat kovaäänisiä, argumentoivat paljon sekä haistattelevat muille. Katsojan sympatiat kääntyvät väkisinkin Francoisille, joka epätoivoisesti ja hieman ämatöörimäisesti yrittää pitää kasassa etnistä luokkaa.
Luokka tehtiin pääosin ilman käsikirjoitusta ja oppilaat improvisoivat useimmat kohtaukset. Oppitunnit olivat lavastettuja, mutta juonta ei oppilaille kerrottu. Tämä lisää katsojan mielenkiintoa oppilaisiin. Yhtenä pääosana on Francoisin tehtävä saada tietoa oppilaista niin paljon kuin mahdollista erilaisin kotitehtävien avulla. Katsojat tietävät oppilaista yhtä paljon kuin opettajakin, mikä herättää mielnkiinnon dialogeihin ja oppilaiden ja opettajien välisiin välikohtauksiin, missä kerrotaan oppilaista ja opettajasta uutta tietoa.
Luokka voisi kertoa opettajien elämästä häiriköivässä yläkoulussa, mutta se kuvailee tapahtumi ja jättää katsojalle itselleen pääteltäväki, mikä on oikein ja mikä väärin. Luokka ei ala saarnaamaan luokkakoista tai opettajien kyvyttömyydestä eikä sen tarkoitus ole tuoda Ranskan koulujärjestelmän huonoja puolia. Luokka keskittyy pelkästään kuvaamaan oppilaiden ja opettajien välisiä suhteita. Osa ongelmista selviää, osaa ei käsitellä lainkaan.
Luokassa ei ole juonta, mikä varmasti herättää hämmennystä ns.”tavalliselle kansalle”, joka ei ole tottunut tällaisia elokuvia katselemaan. Hyvällä asenteella ja mielenkiinnolla tähän elokuvaan kannattaa tarttua, ja kannattaa oikeasti lukea ne dialogit, joista saa paljon kullanarvoista tietoa, mitä et muuten saa.
Ranskasaa on tuskailtu monikulttuurisuuden vuoksi jo pitkään, ja tämä elokuva kertoo sen raadollisuuden monikulttuurisessa luokassa niin oppilaiden kuin opettajien välillä. Oppilaat kannustavat eri jalkapallojoukkueita, joista syntyy jatkuvasti riitaa. Yksi paradoksaaleimmista käänteistä tapahtuu, kun täysin eripurainen luokka liittoutuu yhdessä opettajaa vastaan, jossa näkee syvällä piilevän luokkahengen.
Luokka on mielenkiintoinen ja ehdottomasti katsomisen arvoinen teos, jolle voi jonkinlaisen kulttistatuksen jo pystyttää. Tunteet nousevat varmasti usein pintaan sekä katsoja voi ihmetellä kulttuurieroja Ranskan ja Suomen välillä. Kaikista tärkeintä on muistaa, että Luokka on kuin psykologinen novelli, jossa ulkopuolisen silmin ei tapahdu mitään, mutta sisäisesti erittäin paljon.
