Katselin Youtubesta, kun tylsää oli, parikymmentä minuuttia pitkän City22-lyhytelokuvan. Elokuva on pituutensa vuoksi jouduttu jakamaan 3 osaan, enkä enää ensimmäisen jälkeen ollut varma haluanko katsoa kahta viimeistä osaa. Mutta tulipahan nähtyä.
Osoite on siis: http://www.youtube.com/user/aDeadLineProductions
Juoni on siis tämä: “Snake” lähetetään suorittamaan operaatio City22:ta. Hän menee ja ampuu mustiin pukeutuneet vartijat, minkä jälkeen hän tapaa Monk-nimisen miehen joka ilmeisesti on pakotettu tekemään töitä ns. raptoreille. Snake saa tietää että raptoreilla on makkarailta makkaranpaistoilta makkaranpaistopaikalla. Hän menee sinne ja joutuu ammutuksi. Sitten hän menee sisälle jonkinlaiseen mökkiin katselemaan televisiota, ja nukahtaa sinne. Hänet viedään lentokentälle vangiksi mutta hän onnistuu pakenemaan metsiin ja päätyy rakennustyömaalle jossa on zombeja… Sitten hän ajaa koulun pihaan, jossa hän tapaa “Lassen” ja jonkun tytön. Koulu on kuulemma raptorien ja muiden pahisten tukikohta. Snake neuvoo heitä räjäyttämään pommin, ja itse nousee portaita korkealle valkoiseen huoneeseen jossa hän juttelee Monkille, joka on kasvattanut hiukset ja koko paikka räjähtää.
Lyhyesti ja ytimekkäästi City 22 on totaalisen surkea elokuva. Se on todella surkea jopa ensimmäiseksi “tuotokseksi”, mutta liian tuomitseva ei kannata olla jos kyse tosiaan on porukan debyytistä. Voisin puhua pitkään ja hartaasti siitä miksi pätkä oli niin surkeaa tavaraa, mutta yritänpä pohtia sen positiivisia puolia.
No, erillisenä videona Youtubesta löytyy myös “Dead Line Productionsin” 17 s kestävä introvideo. Video näyttää melkein ammattilaisen tekemältä, vaikka siinä onkin käytetty kahta oikeaa musiikkikappaletta, joista toisen tunnistin Rammsteinin “Rein, Raus”-kipaleeksi. Introvideo selittää ehkä hieman rautalangasta vääntäen sanaleikin “Dead Line”. Kehtaan väittää, että se oli parasta koko City 22-elokuvassa.
Elokuvan leikkaus on paikoin ihan hyvin onnistunutta, vaikka jokunen faili sieltä silmään erottui. Musiikkia on huolimattomasti pätkitty vähän sinne tänne, mutta siihenkin ehti tottua. Lopussa keskustelu Lassen ja tytön, ilmeisesti Elina Ala-Lahden, kanssa kuulosti melkein uskottavalta, vaikka kumpikin näytti siltä etteivät itsekään oikein pysy kärryillä siitä mitä tapahtuu. Yksi tietokoneella lisätty räjähdysefekti on melkein oikean näköinen, ja ääniefektitkin lienevät peleistä peräisin, mutta toimivat silti. Alku- ja lopputekstit oli myös tehty kunnolla.
Loppujen lopuksi elokuva on harvinaisen lupaava alku, ottaen huomioon kuinka paljon surkeampi siitä olisi vielä voinut tulla. 5 minuutin mittaisena se olisi voinut olla vieläkin sujuvampi…
En tiedä kehtaanko suositella City 22-elokuvaa kenellekään kahdella jalalla kävelevälle, mutta jos joskus on todella tylsää se kannattaa käydä katsomassa.
