Ai, että on ihanaa. Ben Hur -ohjaajan Humiseva harju on ehtaa siirappia alusta loppuun. Se kertoo mustalaispojasta, jonka eräs mies tuo kotiinsa matkaltaan. Poika on nälkiintynyt, joten hänet jätetään heille asumaan. Miehen kuoltua tämän poika ottaa vallan Humisevassa harjussa. Heathcliff, tuo mustalaispoika, joutuu alentumaan hänen palvelijakseen. Heathcliff sattuu rakastumaan miehen sivistyneeseen siskoon. Humiseva harju on loppujen lopuksi aika tyypillinen köyhä poika ja rikas tyttö -tyylinen rakkaustarina.
Vanhaa siirappista elokuvaa ei ole niin helppo tuomita kuin uutta. Vanhassa on sentään vielä sitä jotain omaa viehätystä. Kun mies laukoo sellaisia useasti kuultuja juttuja, jotka ovat tasoa “en voi elää ilman sinua” yms. niin ei sitä enää niin vakavasti voi ottaa. Kuten sanoin, on näissäkin kohtauksissa kuitenkin jotain hohtoa etenkin siksi, että pääosan esittäjien, Laurence Olivierin ja Merle Oberon kemiat pelaavat, kun he vannovat ikuista rakkautta toisilleen kaikesta muusta maailmasta piittaamattomina. Alkuasetelma on hieno ja jännittävä, mutta pistää odottamaan leffalta enemmän.
Ihan mukava tarina noin televisiosta katsottuna. Elokuva pyörii mukavasti eteenpäin, mutta niin keskinkertaisesti, että ei auta muu kuin pamauttaa kolme reikää Humisevalle harjulle.
nimimerkki: Viisas
