Thomas Anderson (Keanu Reeves) on tylsä konttorirotta. Hän on myös melkoisen konnailulistan kerännyt tietokonerikollinen Neo ja hän saa neuvon seurata valkoista jänistä. Se johtaa kohtaamiseen Morpheuksen (Laurence Fishburne) ja Trinityn (Carrie-Anne Moss) kanssa ja Anderson oppii kantapään kautta että ei pidä ahmia sellaisia tabletteja joiden tarkoitus on ”näyttää totuus”. Ukko on värvätty todella perustavaa laatua olevaan rähinään, valinta oli peruuttamaton ja uusi ymmärrys ei vähennä Smithin (Hugo Weaving) kaltaisten agenttien vaarallisuutta. Moninaiset elementit alkavat kieppua ympäriinsä tietokonesimulaatiossa [I]Matrix[/I] ja sen ulkopuolisessa joutomaassa mikä on seurausta rankasta tappiosta ja käytännöllisestä voittajasta.
Wachowski-veljekset (mutkikas juttu) olivat todistaneet visuaalisen pätevyytensä ja pääsivät vielä isomman elokuvan ohjaksiin. Lähtökohta on mielikuvituksellinen ja antaa oikeutuksen kekseliäälle visuaaliselle ilotulitukselle ja se on aina miellyttävää. Nämä kuvalliset temput joita Wachowskit käyttävät alleviivaavina tehokeinoina ovat liiankin hyviä, sillä käsikirjoitus jää yksinkertaisesti sivuun katsojalta. Se on hyvä juttu monen esille tulevan elementin jäädessä hyvin pinnalliseksi viitteeksi ja Cypherin (Joe Pantoliano) mielipide on aika vankasti perusteltu.
Keanu Reeves on melkoisen jähmeässä roolissa Thomas Andersonina joka nykäistään tutun turvallisesta miljööstä keskelle erittäin mutkikasta tilannetta missä Oraakkelin (Gloria Foster) profetiat ovat luotettavampia kuin säännöt. Laurence Fishburne on mystinen ukko joka puhuu sanankääntein ja Carrie-Anne Moss on yksi monista jotka ovat sopeutuneet tilanteeseen. Hugo Weaving edustaa esivaltaa stereotyyppisimpänä pukumiehenä koskaan ja tämän virkaintoisuus menee liiankin pitkälle. Kokonaisuutena näyttelijät ovat rooliensa tasalla, mutta hahmot ovat hyvin latteita ja se ei ole ollenkaan miellyttävää kaikkien ollessa sellaisia.
Yhteenvetona Wachowskit osuivat erittäin lähelle napakymppiä taiteellisesti ja napakymppiin taloudellisesti ja Allekirjoittanut muisti juurikin sen komean kuvaston ja juoni suljui toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
