Tässä se nyt on: maailman kaikkien aikojen tuottoisin elokuva (Kassoja kilisytelty $1,835,300,000 edestä!). Elokuva, joka sai miljoonat teinitytöt kyynelehtien soljumaan leffateattereihin kerta toisen jälkeen. Elokuva, joka teki Leo Di Capriosta lopullisesti teinien kiiltokuvapojan. Elokuva, joka sai Celine Dionin ”My heart will go on” – biisin poistamaan kaiken muun musiikin radioiden soittolistoilta. Elokuva, joka loisti massiivisuudellaan, mutta hukutti samalla monia tärkeitä perusseikkoja ”vuosisadan rakkaustarinan” taa. Siinäpä sitä on meriittiä yhdelle leffalle kylliksi.
Rose DeWitt Bukater (Winslet) on kaunis tyttö, joka omaa rikkaat ja yltäkylläisyydet täyttämät taustat. Pahaa aavistamattomana tämä porvarielämän maneerien kyllästyttämä ja elämänmuutosta kaipaava tyttö astuu seurueineen laivaan nimeltä Titanic. Kyseessä on juuri se upea täydellisyyden muotokuva, joka petti avausmatkallaan ja josta rakennettiin tuleville sukupolville elävä legenda kuolemattomuuden murentumisesta. Mukana reissulla on myös lipevä, pilalle passattu, ja ärsyttävä pohatta Caledon Hockley. Rosen harmiksi hänen äitinsä kaavailee Caledonia tyttären puolisoksi (ja taloudelliseksi tueksi) takaamaan perheen laskusuuntaista porvariasemaa. No, eihän itsenäinen Rosetyttö moiseen suostu, varsinkaan kun Jack Dawson-niminen taitelijalahjakkuus (Di Caprio) sattuu kohdalle. Jackista löytyy tytölle kaikkea mitä todella niljakkeeksi kuvattu Cal ei pysty tarjoamaan: mukana on vähän taivaanrannan maalaria, renttua, romantikkoa ja vielä Leoakin. Tässä vaiheessa ne Celine Dion-levyt voidaan kaivaa kaapeista esille ja varata iso kasa nenäliinoja tulevaa nyyhkyilotulitusta varten. Lisäksi nenäliinoilla voi myös pyyhkiä ruudulta lattialle valuneet siirapit, sillä imelyydeltä tämän kaliiperin megaromantiikkapaketti ei voi selvitä.
Lavastukseltaan ja puitteiltaan Titanic on mahtava, mutta unelmien laivamatka ei tahdo kestää yli kolmentunnin kestoa, ja lopulta liika pituus on se jäävuori, joka upottaa muuten hienon leffan. Lähinnä tässä kohdeyleisönä toimivat naiset, joiden oletetaan raahaavan myös (juntti)miehensä leffateattereiden penkeille ja videovuokraamoihin. Summasta $1,835,300,000 voi tehdä sellaisen intuitiivisen päätelmän, että aika hyvin taktiikka taisi onnistua.
Lupaavasti alkanut Titanic hyytyy totaalisesti heti jäävuoreen osumisen jälkeen, mutta onhan se loppu ihan oikeasti mainion kaihoisa. Kunhan vaisuakin vaisumpi laivan uppoaminen (missä on dramatiikka itse suuronnettomuuden tiimoilta?) sekä typerä pyssypaukutteluosuus on ensin saatu esitettyä. Viestiä rakkaudesta, joka polttaa sillat yhteiskuntaluokkien väliltä, ei sen sijaan kai paremmin olisi esille tuoda. Mutta jotakin muutakin höystettä kuin varsin toimivan ”mummo tarinoi menneestä”-näkökulman silel olisi suonut. James Cameronin megalomaaninen filmi ei todellakaan ole paras Titanic-tulkinta, vaikka onkin hyvä rakkaustarina.
