Kokkimaestro ja pakastetehtailija Felix (Reno) on menossa hautajaisiin Müncheniin. Palkittu kosmetologi ja hajusteiden suurkuluttaja Rose (Binoche) aikoo matkata Meksikoon uuden tulevaisuuden toivossa. Mutta ”kel-domaaz ”, kummankin matka katkeaa Charles de Gaulle-lentokentälle. Tietokoneet ovat lakossa ja sää reistaa. Lennot eivät nouse, joten matkustajien on norkoiltava kentällä ja yritettävä suvaita toisiaan. Muutamassa tunnissa toisilleen vieraat Rose ja Felix etenevät kentältä yhdessä samaan huippuhotellin sviittiin, mutta ainakaan Felixillä ei ole muuta mielessä kuin verenpaineensa ja ex-puoliskonsa.
Jet Lag on niin harmiton komedia, että sen ranskalaisuutta jopa epäilee. Vieläpä siitä syystä, että pääparikin käyttäytyy niin epätuhmasti. Kun leffan sisältö on lähinnä ihmissuhteiden rakentamista, huoltoa ja purkua, sitä ei voi suositella actionin frendeille. Ei siis ihan kannata luottaa pääosanimien luomaan mielikuvaan. Jean Reno ei lyö tai lauo luoteja. Ja Juliette Binoche ei harhaile pitkin maisemia syvämietteisenä. Päin vastoin. Reno yrmyttelee ongelmissaan ja Binoche on niin chic blondi kuin vain brunettina voi olla. Yhdistelmä tuottaa hilpeitä tilanteita, mutta ei ehkä tarpeeksi kaikkien katsojien komediannälkää ajatellen.
Tämä leffa sopisi paremmin tv-formaattiin kuin valtaisalle kankaalle. Koska kuvissa ei ole juuri muuta herkullista kuin kaksi karsimaattista näyttelijää, eikä tarinassakaan klassikon aineksia ole, ratkaisu olisi ollut kätevämpi. Toisaalta on hienoa, kun joku päätyy taltioimaan 0,1% kevyt(rasva)komediaa luxusmuotoon. Koko hoidosta jäi hyvä mieli.
