Leffakokemuksena Nousukausi pisti hekottelemaan ja muistelemaan kaupunkilegendoja.

26.7.2004 09:20

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:Nousukausi
Valmistusvuosi:2003
Pituus:98 min

Huimassa uraputkessa oleva lapseton pariskunta (Petteri ”Janne” Summanen-Tiina ”Katri” Lymi) haluaa olla aikaansa edellä. Näin myös loman vietossa. Elämykset on koettu, ja äärirajojen kokeiluun tulee uusi ulottuvuus kun asiaan vihkiytynyt yritys kauppaa elämysmatkoja vähempiosaisten maailmaan. Vaihtoehtoja on useita ja pariskunta päättää kokeilla työttömän arkielämää kuukauden ajan helsinkiläisessä lähiöhelvetissä Jakomäessä – joka on todellisuudessakin Helsingin pienituloisin alue (IS/17.7.2004). Matkarahaa on työttömyyskorvauksen verran ja omat ylellisyydet, kuten luottokortit, sinetöidään elämysmatkan ajaksi.

Nousukausi on Johanna Vuoksenmaan esikoinen pitkän leffan saralla. Hänen kätensä jäljestä ei ole siis aikasempaa kokemusta, mutta Nousukauden perusteella lisää on varmasti tulossa. Tiedä sitten paljonko näyttelijävalinoissa ohjaaja on ollut mukana, mutta kokonaisuus toimii. Päällimmäiseksi vaikutelmaksi jäi, että kyseessä on henkilöohjaaja. Pienimpiä sivuosia myöten hahmot pompsahtavat mukavasti sekoittamaan soppaa. Näkemys ja hiotut yksityiskohdat ei välttämättä ole ollut itsestään selvyys Suomi-leffoissa. Käsikirjoittaja Mika Ripatti lienee toinen osoite mihin voi osoittaa krediittiä em. asioiden suhteen.

Leffakokemuksena Nousukausi pisti hekottelemaan ja muistelemaan kaupunkilegendoja, sekä osin omiakin kokemuksia, kuinka erilaisia sukankuluttajia lähiöistä löytyy. Sieltähän se verhon välistä bongattu oma naapurihahmokin löytyi.

Näyttelijöistä on vaikea nostaa toista toisen edelle. Homma vain toimii kokonaisuudessaan. Vielä vaikeampaa on asettaa paikkaa mihin Nousukausi asettuu Suomi-leffoissa tarkalleen, mutta se on varmaa että kärkipäähän. Leffaa voi todellakin suositella varauksettomasti.
Ainoa miinus helähtää DVD:n extrojen Making of –koosteelle, jossa leffatekijäkaartin moninaisuutta ja eri ammattikuntia koittaa selvittää Ilkka Heiskanen. Asia on hyvä, mutta Heiskasen toteutus onneton. Näissä Suomen pienissä ympyröissä ei pitäisi laittaa toimittajan asemaan kaverinäyttelijää, kun sitä varten on ammattilaisiakin.

Arvosteltu: 26.07.2004

Lisää luettavaa