Patrick Bateman niminen juppi riehui ykkösessä pyristellessään pinnallista maailmaa vastaan. Superpinnallisen kuoren kuoren alla piili sairas mieli valmiina hirmutekoihin. Ok, luin kirjan joskus ja se oli oksettavan hyvä. Katsoin leffan ja kirjaan verrattuna se oli hiukan pliisu ja heikko esitys. Mitä sitten leffan jatko-osa tarjoaa.
American psyko II ei tunnu suoranaisesti ns. oikealta jatko-osalta. Alussa leffa liitetään väkisin edeltäjäänsä, jotta voidaan puhua American psykon jatkiksesta. Kun nuo pakolliset liitokset on tehty niin voidaan aloittaa varsinainen tarina. Tuohon alkuun palataan vielä muutamaan otteeseen leffan aikana.
Kyse on Rachelista joka kulkee Batemanin jalanjälkiä ainakin siinä mielessä, että omatunto ei pahemmin kolkuta vaikka porukkaa kylmenee matkanvarrella. Rachelin päämäärä on päästä maan parhaan sarjamurhaaja-asiantuntijan Prof. Starkmanin (Shatner) assistentiksi keinoja kaihtamatta. Rescue-Shatnerilta ei paljoa roolissa vaadita ja äijä tyytyy lähinnä olemaan.
Pläjäys on melko tavallisen yliopistoleffan oloinen maustettuna epämääräisellä murhaleikillä. Ruutuun pistetään mustaa huumoria, mutta melko heikolla menestyksellä. Ehkä 70s Show:n fanit löytävät tästä hiukan erilaisen Mila Kuniksen ja sitä rataa.
Kyllähän tämä alkaa olemaan jo sen verran kesympää kamaa, että heikkohermoisemmatkin voivat tätä taivastella… on kyllä kamala tyttö.
