Clint Eastwoodin esittämän nyrkkeilysalin pitäjä saa haasteen. Salille saapuu nainen (Hilary Swankin näyttelemä Maggie Fitzgerald) joka haluaa mestariksi. Karhea veteraanivalmentaja vieroksuu naista salilla, ja varsinkin hänen valmentamista. Ja ikääkin nyrkkeiljätteren alulle on kertynyt jo 31 vuotta. Sinnikkyys kuitenkin palkitaan, salin jokapaikan Rahikaisen (Morgan Freeman) avulla. Ja kohta Maggie Fitzgeraldin koukut ja suorat alkavat läjähtelemään tavalla jolla raivataan tietä tittelille.
Clint Eastwoodista. Vanha makaroni-westernstara on hilautunut luokkaan Charlie Chaplin. Matkan varrelle on merkattu uusi tapa tehdä westernit Sergio Leonen ohjaamana, tuoda uudelleen länkkärit laadukkaasti kankaille Armottoman muodossa, leffamusan sävellystä, ironisoida itseä ja vanhenemista… Muita vastaavan uran tehneitä ei kerta kaikkiaan tule mieleen kuin Chaplin. Ainoa kuviteltavissa oleva ansakuoppa on se että Clintin ikääntymisteemasta tulee tapa ja klisee.
Hilary Swankistä ja Million Dollar Babystä. Hilaryn ulkomuoto pettää. Aiemminkin mimmi on tehnyt rankkojakin rooleja, mutta oletuksenahan on että hyvän näköinen näyttelee pyöreitä pehmorooleja. Rooli Million Dollar Babyssä osoittaa että särmää löytyy. Kaikki ylisanat on jo käytetty pystien jaon yhteydessä, eikä turhaan.
Million Dollar Baby on leffa jossa tarina on pääosassa – ihan konkreetisesti – kun kertojana on sivuosassa näyttelevä Morgan Freeman. Vaikka kysessä on nyrkkeilymaailmaan sijoittuva leffa, ei juoni kuitenkaan ole niin yksioikoinen kuin ennakkoon olettaa saattaa. Totta kai kurjuuden maksimointi kuuluu itseään (ja muita) rääkkäävien boxareiden elämään, mutta tunnelman ja asioiden esittelyssä on nähty aiemmin jos minkälaisia virityksiä. Hyviäkin.
Naiset hakkaavat toisiaan veripäissään. Ei kuulosta hyvältä, eikä se näytäkään siltä. Onneksi leffa kertookin perimmiltään jostain ihan muusta kuin nyrkkeilystä. Voin suositella ottamaan selvää mistä.
