(Arvostelu koskee suomeksi dubattua versiota.)
Vuoden 1988 klassikkopiirretty Land Before Time eli Maa Aikojen Alussa sai suuren suosion, ja on omasta mielestäni ehkäpä kaikkien aikojen paras piirroselokuva. Yksi Land Before Timen vahvuuksista oli se, että lastenelokuviin usein kuuluvat laulelut oltiin jätetty kokonaan pois. Elokuvan menestyksen jälkeen luonnollisesti väännetään jatko-osia, useampiakin.
Suuri Laakso on paikka, jossa on valtavat määrät raikasta vettä, yllinkyllin ruokaa, ja ennen kaikkea se on turvassa ulkona vaanivien ”Terävähampaiden” eli petodinosaurusten hyökkäyksiltä. Suuressa Laaksossa ”Pitkäkaula” Pikkutassu asustaa isovanhempiensa kanssa ja leikkii päivisin ”kolmisarvi” Seran, ”uimari” Allin, ”piikkihäntä” Piikin ja ”lentäjä” Petrin kanssa. Kaverukset näkevät sattumalta, kun kaksi munarosvoa vie yhden Allin emon munista. Pikkutassu haluaisi kertoa isovanhemmilleen, mutta aikaa ei ole – heidän on haettava muna takaisin, ja he onnistuvatkin. Mutta kuinka ollakkaan, munasta kuoriutuukin pieni Terävähammas. . .
Tarina on hyvä, ei kovin omaperäinen, mutta hyvä. Ihan hyvin tämä sopii yhdessä jatko-osassa käytettäväksi, vaikka juonen kuljetus onkin ennalta-arvattavaa. Myös huumoria on viljelty, ja se on varsin onnistunutta. Piikki ja Petri ovat ne kaksi hahmoa, joista irtoaa eniten huumoria, vaikka Piikki ei osaa vielä puhuakaan. Allikin on hahmona ihan hyvä, hänen ”jep jep jep” lausahduksensa on jopa huvittava. Sera ja Pikkutasso taas on jätetty huomattavasti stereotyyppisemmiksi kuin ykkösessä. Sera hahmo vain yksinkertaisesti esittää rohkeaa, on välillä ärsyttäväkin, muttei kuitenkaan pohjimmiltaan ilkeä. Pikkutassu ei tahdo mennä kielletyihin paikkoihin, mutta ei kuitenkaan ole pelkuri ja uskaltaa jahdata munarosvojakin, uskaltaa tehdä oikein ja sitä rataa. . .
Kumpikaan hahmoista ei kuitenkaan ole mitenkään huono, vaan pikemminkin he sopivat kuvioihin hyvin, joskin Seran suomenkielinen ääni on ärsyttävä.
Sitten on ”aikuiset”. Suuren Laakson aikuisväki on huomattavasti tylsempää kuin päähenkilöt. Seran isä on kiukkuinen, ei luota pitkäkauloihin blaa blaa blaa. Pikkutassun isovanhemmat taasovat järkeviä, haluavat yhteistyötä. Muutkin aikuiset onkin jätetty ikävän stereotyyppisiksi, eikä heihin ole ilmeisesti panostettu yhtä paljon kuin pääviisikkoon.
Jatko-osaan on tuotu mukaan laulutkin. Onneksi laulut eivät kuitenkaan ole pääosassa, ja jotkut niistä ovat ihan siedettäviäkin. Vähän höpsöiltähän ne tuntuvat, mutta eivät ole mitenkään ärsyttäviä.
Animaatio on hienon näköistä, ja jopa värikkäämpää kuin ykkösessä. Taustat ovat todella hienoja ja hahmojen liikkeet sulavia, värikirjo kukoistaa. Elokuvan tunnelma on varsin mukava ja leppoisa, koko ketson ajan on vähän lapsenmielinen fiilis. Plussaa tulee myös nostalgiasta. Varsin hyvä jatko-osa tämä on, muttei lähelläkään ykkösen tasoa. Muut jatko-osat ovatkin sitten pahemmanlaatuista sontaa, mutta Maa Aikojen Alussa 2 on vielä ihan hauska.
