Paholainen on taas yrittää tulla ihmisten ilmoille. Tällä kertaa hänen pitäisi astua erään toimittajan kroppaan. Paholaisen vastaiseen toimintaan erikoistunut Winona Ryderin näyttelemä nainen, joka on itsekin ollut riivattuna, alkaa etsimään miestä, johon vanhan vihtahousun olisi tarkoitus astua.
Paholainen on ollut aiheena useammassa elokuvassa kuin osaa laskeakaan. Lost Souls todistaa ainakin sen seikan, että tämän aiheen suhteen ideat alkavat olemaan vähissä. Lost Souls lainailee ideoita enimmäkseen Manaajasta ja Ennustuksesta, mutta myös muista alan filmeistä on otettu oppia. Eli ei tätä ainakaan liiallisesta omaperäisyydestä pääse syyttämään. Kaikki tämän elokuvan temput on jo nähty.
Elokuvaa rassaa myös sen varsin heikko toteutus. Käsikirjoitus on hieman turhankin laiskasti toteutettu. Tarinasta ei otetta kaikkea irti, vaan katsojan silmien eteen heitetään tapahtuma toisensa jälkeen ja eteenpäin mennään välillä turhankin hirveällä kiireellä. Elokuvaan onkin jäänyt pahoja juonenaukkoja, eikä kaikkia tapahtumia malteta selittää.
Kaminski sentään saa omaa tyyliään mukaan leffaan. Elokuva on koko ajan kivan tummansävyinen. Tällä saadaankin jo aiheensa mukaista synkkää tunnelmaa. Lost Souls luo myös jonkin verran jännitystä. Myös kauhupuolta löytyy jonkin verran. Tosin ei tätä leffaa silti voi mennä sanomaan hirveän pelottavaksi tai jännittäväksi. Jännitystunnelma lässähtää loppupuolella ja kauhupuoli välillä meinaa herättää hilpeyttä.
Steven Spielbergin luottokuvaaja Janusz Kaminski on erittäin hyvä kamerankäyttäjä, mutta kovin hyväksi ohjaajaksi en häntä voi kutsua. Etenkin henkilöohjauksessa on parantamisen varaa. Tosin näyttelijät sentään tekevät ihan kohtalaista työtä. Muutamilla näyttelijöillä kyllä tökkii pahasti, mutta sen varmaan voi pistää Kaminskin heikon henkilöohjauksen piikkiin.
