Michael Douglasin vetovoimaan luottaen, päätin ostaa pitkään harkitsemani elokuvan. Jälkikäteen toivoin kuitenkin, että olisin tehnyt edes hieman taustatyötä. Tarkoitan lähinnä ohjaajaa (Peter Hyams) ja hänen aikaisempia liukuhihna -teoksiaan. Pienellä tutkimisella löysin varsin ikävän yllätyksen, joka sitoi myös paljon arvostamani Douglasin samaan soppaan. The Star Chamber. Tämä kauhea kasarifloppi on näiden herrojen aikaisempi yhteistyö, joka kaiken kurjuuden lisäksi omasi saman oikeus ja kohtuus teeman, jota Väärä Alibikin kantaa.
On siis varsin ymmärrettävää, että kyseisen kauhukokemuksen jälkeen moni välttelee kaksikon tekeleitä ja suhtautuvat niihin vähintäänkin skeptisesti.
Isoihin saappaisiin astunut reportteri, C.J Nichols (Jesse Metcalf) seuraa yleisen syyttäjän, Martin Hunterin (Michael Douglas) loistokasta nousua kohti potentiaalista kuvernööri ehdokkuutta. Jokin kuitenkin on vialla,sillä C.J huomaa Hunterin tapausten seuraavaan samaa kaavaa, jotka voitetaan yleensä varmoilla dna todisteilla. Tästä alkaa C.J:n henkilökohtainen pakkomielle saada Hunterin pää vadille, vaikka se vaatisikin äärirajoille menemistä. C.J kokee murhan lavastamisen olevan helpoin tapa saada Hunter ansaan ja tästä alkaakin miesten välinen oikeuskamppailu.
Suurena Michael Douglas fanina odotin paljon, mutta sain vähän. Syyt elokuvan heikkoon antiin eivät ole niinkään Douglasista kiinni, vaan hieman tökeröstä ja heikosta käsikirjoituksesta. Elokuva toki pinnistelee loppuun asti ja yrittää vielä viimeisillä voimillaan yllättää katsojan. Douglasin naama on tällätty esitteiden etualalle sekä mainosteksteihin, mutta tästä huolimatta miehellä on kuitenkin varsin vähän screentimeä. Ikävä kyllä, katsoja saattaa jopa välillä unohtaa miehen roolin tärkeyden, kunnes hän siitä jälleen muistuttaa.
Elokuva on lähinnä keskiarvon alapuolelle jäävä perjantaileffa, jonka ohjaus on tv-sarjojen tasoa. Trillereiden ystävät saattavat nähdä juonessa pilkahduksen hyvää yritystä, mutta sen varaan ei kannata kuitenkaan laskea.
