Jos kaikkien aikojen sympaattisimpia elokuvahahmoja pitäisi palkita, herra Dersu Uzala olisi vahvoilla haastamaan kaikenmaailman Gizmot ja Lassiet. Tämä, kieltämättä myös karvainen, ilmestys nimittäin kulkee Kurosawan vuoden 1975 luontodraamassa halki hankien ja kuumuuden luontoon itseensä luottaen ja elokuvakatsojaa syvemmälle elokuvan sydämeen opastaen.
Tuiskuistakin selviävän Goldi-heimolaisen Dersun tarina palkittiin aikoinaan parhaan ulkomaisen elokuvan palkinnolla. Ja etenkin kameratyöskentelylle sen suokin, sen verran nätisti Siperian suot ja sohjot kolmetuntiseen leffaan tallentuvat. Venäläiset näyttelijät hoitavat hekin osansa. Etunenässä sittemmin ministerinäkin vieraillut Yuri Solomin sekä juuri Dersua viikset väpättäen tulkitseva Maksim Munzuk.
Elokuva käynnistyy ennätysmäisen hitaasti. Rohkea kielivalinta (venäjä) ja päämäärättömän pitkät otokset eivät ainakaan helpota filkan seuraamista. Muutaman kerran etenkin puolentoista tunnin kohdalla joutuu kiristelemään hampaita, mutta simppelin tyly loppu ja erilaisten maailmojen kohtaamisen kuvailu palkitsevat lopussa. Kauneimmillaan kaikki tarkoituksellinen tarkoituksettomuus saa Kevin Costnerin Tanssii susien kanssa –elokuvan kuulun rakenteen näyttämään jopa kovin “lainatulta”.
Hahmona Dersu on yksi kaikkien aikojen upeimmista. Metsästykselle elävä ja luonnon tasa-arvoisuuden, tai siis pikemminkin mahtavuuden, tunnustavan miehen tarinan tasolle ei aivan päästä kokonaisuuden kanssa. Kyseessä on elokuvasivistyksellisesti nätti pätkä, jonka massiivisuus käy välistä jopa luonnottomaksi, ja joka, mukavaa kyllä, paranee ajatuksen ja tapahtumien sisäistyessä syvemmin ja syvemmin.
PS. Harvemmin tallennusformaateistakin ruikuttava voi todeta, että DVD-versio ei tee kunniaa elokuvalle. Ja tämä ilmaisu on hyvin, hyvin kaunisteltu.
