“Levoton on kruunun painama pää”, sanoo Shakespeare-sitaatti leffan alussa. Päivä päivältä etenevä tarina käsittelee Churchillin ajoista asti maataan arvokkaasti johtaneen rouvan suhdetta kansaansa. Voihan talkkuna, eihän semmoinen kyllä kiinnosta? Itse asiassa The Queen on elokuva, joka pitää katsojan silkkihanskassaan hyvinkin rautaisesti.
Stephen Frears ei ole lähtenyt maalaamaan Britannian kuninkaallisista ylettömän kaunisteltua perhepotrettia. Toisaalta, ei elokuvassa monarkkeja pidetä pilkkanakaan. The Queen tuo yhteen eri luokkien ihmisiä, ja nimenomaan ihmisiä, ei ylimaallisia olentoja tai kärjistetyn erikoisia otuksia. Niinpä kuningatarkin (Mirren) on elokuvassa jotakin muuta kuin se kuva, joksi kansa hänet mieltää. Ja elokuvan alussa virkaansa astuva pääministeri Blair (Sheen), kansansuosion vaahtokuplissa ilakoiva modernisoija, ei hänkään ole taas sitä, minkä ensivaikutelma hänestä kertoo. Vaikka mies ei täysin perillä etiketistä ja protokollasta tunnu olevankaan (hän mm. suutelee kuningatarta kädelle niin, että huulet koskettavat ihoa – vaikka oikein tehtynähän käsisuudelma jätetään “ilmaan”), jättäen näin itsestään entistä nulikkamaisemman kuvan, on Blair lopulta se tekijä, joka johdattaa menneen maailman kuvioihin juuttuneen kuningattaren lähemmäs kansaansa.
The Queenissa on, sekä Helen Mirrenin vankkumattomalla ammattitaidolla tulkitsemassa nimihenkilössä että koko elokuvassa, hienonhienoa herkkyyttä, lämpimän ironista huumoria ja asiallinen määrä traagisuutta. Leffan aikana nähdään pitkät pätkät aitoa uutiskuvaa, lähinnä tapaus Dianaan liittyen. Ne eivät imartele edesmennyttä prinsessaa ehkä niin paljoa, kuin monen muistot, mutta tämä piirre auttanee ymmärtämään kuningasperheen suhtautumista sydänten kuningattareen paremmin. Uutiskuvien esittämästä todellisuudesta ei hypätä näyteltyyn todellisuuteen kuin kuivaan uima-altaaseen. Siirtymät ovat yksinkertaisia, mutta toimivia. Niiden lomassa katsojalle avautuu vanhoin, mutta silti erinomaisesti toimivin ideoin esitetty tunteita kirvoittava taide-elämys.
Hienot näyttelijäntyöt nostavat The Queenin perusmukavien elokuvien joukosta korkeammalle. Helen Mirrenin performanssi on liikuttava, mutta Michael Sheen Blairina ei jää juuri häntä heikommaksi. Rouva Blairia esittävä Helen McCrory tuo välistä mieleen lady Macbethin, joskaan hänen hahmonsa ei ihan yhtä kova muikki olekaan. Sivuosissa esiintyvistä henkilöistä ei kukaan onnistu olemaan häiritsevän huono, mikä on melkeinpä ihmeellistä.
