Ysärillä oli kaikki mälsempää. Kuvitelkaapa esimerkiksi tätä: vuoden sisään saattoi ilmestyä montakin tusinaa AAA-luokan klassikkopelejä, perjantaisin joutui laadukkaiden ensi-iltaleffojen tsunamin vuoksi vetämään pitkää tikkua, ihmiset kävivät ulkona harrastamassa keskenään, ja tulevaisuus vaikutti muutenkin valoisalta. Tässä kammottavassa menneisyyden apokalypsissä kuoliaaksi kyllästyvä pikkupoika nimeltään Ryan unelmoi jännityksestä ja seikkailusta. Jalka tohjona ei auta palloakaan potkia, eikä toisaalta epäonnistumisistaan muille puhella. Onnekas onnettomuus lähettää Ryanin honkkarityyliä Power Rangersin camp-toimintaan yhdistelevään fantasiamaailmaan. Tätä kyseistä kolkkaa kansoittavat kungfu-kengurut sekä David Lynchin tuotoksista tuttu kääpiö – joka tällä kertaa puhuu oikein päin.
Kenguruiden maailma on vaarassa: pahalla velholla nimittäin on oma suunnitelmansa satumaan valloittamiseksi. Salakavala silmänkääntäjäkin taitaa lähitaistelun, joskin tältä puuttuvat sankareiden hyveet sekä viisaus. Ehkä Hyveiden soturien asetelman voikin nähdä viittauksena idän ja lännen taistelulajien eroihin: näistä ensimmäiseen kuuluvat etiikan, itsetuntemuksen sekä itsehillinnän hyveet, kun taas länsimaissa väkivalta nähdään pelkkänä fyysisenä suorituksena. Onneksi kengurut ovat kuitenkin asioista perillä. Paha velho onkin kuin sukupuoltaan vaihtanut Rita Repulsa kaikkine hassuine möläytyksineen ja gageineen. Ilman huulta heittävää Braveheartin Robert the Brucea Hyveen soturit romahtaisi kasaan kuin kiinalainen kerrostalo Bangkokissa.
En ole varma, minkä opetuksen Ryan seikkailustaan kantaa kotiinsa. Itse olisin mieluummin nauttinut olostani kenguruiden kanssa tai koettanut keksiä tavan, jolla pääsisin halutessani sukkuloimaan kahden maailman välillä. Samalla Hyveen sotureiden konseptin voisi laajentaa kokonaiseksi franchiseksi useine hahmoineen ja tarinoineen. Ehkä Ryan vanhetessaan unohtaisi mentoreidensa opetukset ja kävisi itsekkääksi, ehkä todellisen maailman kyynisyys, nihilismi ja apatia leviäisivät fantasiamaailmaankin, ja sankareiden olisi väkivallan sijaan keksittävä henkinen ratkaisu molempia jäytäviin ongelmiin. Tarinahan kirjoittaa itse itsensä!
Seksi on vaarallista. Vähintään yhtä vaarallista on sijoittaa kymmeniä miljoonia länsimaissa tuntemattoman aasialaisohjaajan lastenleffaan. Hyveen soturit poiki tekijöidensä kukkaroille häijyn sukupuolitaudin. Syytä on hankala ymmärtää, sillä kyseessähän on mitä puhdasverisin viihdeleffa nimenomaan ysärivuosien lapsille. Oikea elämä on tylsää, kungfu-kengurut ovat hauskaa viihdettä. Tuohon aikaan pelkästään lapsille ja nuorille suunnattua mäiskettä sekä campia taisi olla jo liiankin kanssa, jotta maksava yleisö olisi jaksanut innostua uudesta yrittäjästä muutenkin ääriään myöten saturoituneilla viihdemarkkinoilla. Jos olisin nähnyt Hyveen soturit oikeassa iässä, olisin rakastanut sitä.
