Arvovaltainen Hammer-yhtiö ei ollut ainoa kauhua tuottava elokuvayhtiö Iso-Britanniassa. Amicus-yhtiön tuottama episodipohjainen [I]The House That Dripped Blood[/I] on kuitenkin tyyliltään ja sävyltään Hammer-tasolla. Viihdyttävää, mutta jokseenkin mekaanista kauhua mitä värittää suorastaan peribrittiläisen huono maku ja musta huumori. Nimikkeen talo on episodien pääasiallinen tausta.
Ensimmäisessä episodissa kirjailija Charlie Hillyer (Denholm Elliott) uskoo että hänen luomansa fiktiivinen ja irvokas kuristaja Dominick (Tom Adams) jotenkin tunkee todellisuuteen ja ilmeisesti niin onkin, mutta mikä on syynä moiseen. Juttuun liittyy luonnollisesti nuorempi vaimo Alice (Joanna Dunham).
Kakkosepisodissa Philip Grayson (Peter Cushing) ja hänen tuttavansa Neville Rogers (Joss Ackland) kiinnostuvat morbidin historian omaavasta vahanukesta.
Kolmannessa episodissa John Reidillä (Sir Christopher Lee) on tytär Jane (Chloe Franks) josta huolehtimaan hän palkkaa Ann Nortonin (Joanna Dunham). Isäukko vaikuttaa kiukkuiselta kotityrannilta, mutta jokin pelottaa häntä ja hänellä on erinomaisen hyvä syy olla peloissaan.
Neljännessä episodissa vanha näyttelijä Paul Henderson (Jon Pertwee) hankkii uutta rooliaan varten asusteen mikä on erityisen autenttinen ja tällä on luonnollisesti asianmukaiset seuraukset.
Peter Dufellin ohjaama kauhuilu on kolmessa alkuepisodissaan varsin suoraviivaista kauhuilua ironisine yllätyskäänteineen, mutta neljännessä episodissa sävy muuttuu silkaksi itseironiseksi parodiaksi. Vanha hapannaama Peter Cushing, Sir Christopher Lee ja muut brittihumut tekevät laadukasta työtä, joskin vasta itseironisen hykerryttävässä loppuepisodissa pääsee Jon Pertwee loistamaan vanhana näyttelijänä jota suuresti harmittaa pieni budjetti.
Neljästä episodista koostuva kauhuilu on kolme siedettävää episodia ja neljäs on silkalla itseironiallaan elokuvan huipennus. Viihdyttävä, mutta kaikilla tavoilla merkityksetön kauhupläjäys.
