Klassikkokauhua pilke silmäkulmassa.

20.9.2025 21:33

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:An American Werewolf in London
Valmistusvuosi:1981
Pituus:97 min

Turisteilla on rahaa. Turistit ovat välttämätön paha ihmisten työllistämiseksi sekä talouden pyörittämiseksi. Etelä-Euroopan maissa köyhempiä on ajettu kodeistaankin, sillä rikkailla turisteilla on millä maksaa majoituksesta. Ihmissusi Lontoossa alkaa syrjäkylän ukkojen naljaillessa amerikkalaisille reppureissaajille. Pubista potkittua kaksikkoa neuvotaan paikallisten toimesta varomaan täysikuuta ja pysyttelemään aina tiellä. Suuren ja mahtavan Amerikan Yhdysvaltojen kansalaisina ystävykset ymmärtävät paikallisia paremmin omista eduistaan. Vaelleltuaan aikansa Englannin pimeillä nummilla näiden kimppuun hyökkää salaperäinen peto tappaen miehistä toisen ennen luodin saamista nahkaansa. Henkihieverissä pelastettu David herää kolme viikkoa myöhemmin sairaalassa muistinsa menettäneenä.

Henkensä heittänyt Jack palaa aaveena jututtamaan Davidia. Jackin mukaan näiden kimppuun käynyt otus oli ihmissusi, ja pedon uhreina kaksikon ylle on asetettu kirous. Täydenkuun aikaan David tulisi muuttumaan ihmissudeksi, tahtoipa tämä tai ei. Niin kauan kuin ihmissuden siemen elää, Jack sekä kaikki ihmissusi-Davidin surmaamat sivulliset joutuvat vaeltamaan elävinä kuolleina limbossa kykenemättä jatkamaan matkaansa tuonpuoleiseen. Davidin itsemurha on ainut keino vapauttaa vainajat vankeudestaan sekä estää pahinta tapahtumasta. Vastahakoisen Davidin armahtavaa kuolemaa odotellessa aaveet mätänevät, hajoavat ja maatuvat omia aikojaan, kunnes sankariamme vastassa ovatkin vain iloisen vihertävät luurangot.

John Landis on kertonut saaneensa inspiraation elokuvaansa eräällä ulkomaankomennuksellaan, todistettuaan taikauskoisten romanien hautajaisrituaalia vainajan paluun estämiseksi. Rahoitusvaikeuksien vuoksi käsikirjoitus keräsi pölyä pöytälaatikossa vuodesta 1969 asti. Rahoittajat eivät kertoman mukaan uskoneet ohjaajan kauhukomediakonseptiin, vaan kuvausten lähetessäkin Landisia koetettiin painostaa nimekkäiden komediatähtien palkkaamiseksi elokuvansa pääosiin. Erikoistehosteita ja maskeerauksia työstänyt Rick Baker päätyi pitkällisen tuotantohelvetin seurauksena myymään alkuperäisiä suunnitelmiaan The Howlingin tekijöille. Kaksi elokuvahistorian kuuluisinta muodonmuutoskohtausta ovat siis saman erikoistehostenikkarin käsialaa ja lähtöisin samasta leffasta.

Rick Bakerin maailmanluokan osaamista alallaan ei sovikaan kenenkään vähättelemän, niin komeaa jälkeä mies tuotti kotikonstein jo nuoruusvuosinaankin – mainittu muodonmuutoskohtaus ansaitsi Bakerille Oscarin. Erona alkuperäiseen – The Howlingissa nähtävään – Ihmissusi Lontoossa hyödyntää huomattavasti enemmän aitoa näyttelijää sekä kevyttä maskeerausta, kun taas The Howlingin muodonmuutoksen ”uhri” on monimutkaisien efektien ympärille rakennettu robottipää. Makuja on monia: omasta mielestäni alkuperäinen on kahdesta tyylikkäämpi, vaikka leikkaukseen ja maskeeraukseen pohjautuva uudempi on kahdesta orgaanisempi ja uskottavampi. Lisäpisteitä annettakoon Jackin näyttävästä mätänevästä maskeerauksesta.

Landisin ihmissusileffaa markkinoitiin aikoinaan erityisen verisenä ja pelottavana kauhuspektaakkelina; elokuvan ikäraja Suomessa oli muistaakseni 18 vuotta. Uudemmalla katselukerralla nautin verileikkejä ja jännitystä enemmän Landisin hirtehisestä huumorintajusta. Tavanomaisena trikkinä väkivaltaa ja ruumiita nähdään mitä kummallisimmissa paikoissa, ja hahmojen dialogi on vakaviin tilanteisiin ja aiheisiin nähden hämmentävän iloista. Davidin tavatessa kuolleen Jackin ensimmäistä kertaa, jälkimmäinen alkaa välittömästi juoruilla ja vitsailla maailman menosta. Eräässä lopun kohtauksessa David sekä verinen vainajakööri istuskelevat pornoteatterissa keskustelemassa hilpeään sävyyn erilaisista keinoista ottaa nirri itseltään teatterissa näytettävän pornoleffan ähinän ja uhinan kaikuessa taustalla. Väkivallan välissä väläytellään myös iloisia Mikki Hiiren kuvia.

Ihmissusi Lontoossa pettää lähinnä lopussa, olkoonkin, että sankarin traaginen loppu on periaatteessa myös iloinen. Landisille ja kumppaneille itselleen tarina ainakin oli mitä onnellisin, olihan näiden pienellä budjetilla kokoon kursima ihmishukkaleffa valtava hitti ja poiki koko köörille keikan myös Michael Jacksonin Thrillerin musiikkivideon parista. Jos Ihmissusi Lontoossa on lajityyppinsä klassikko, on Thriller vähintään samaa kaliiberia musiikkivideoiden saralla. Landisin musta komedia sekä Bakerin erikoistehosteosaaminen mullistivat modernin kauhun peruuttamattomasti. Ohjaaja ei sittemmin olekaan kyennyt tuottamaan vastaavia menestyksiä, Bakerilta tuskin on muuta maailmaan syntynytkään kuin laatua – mestarin palkintokaappi täydentyi vielä puolella tusinalla Oscarilla. Landisin ja Bakerin hirviöluomuksen nähtyään tyhmempikin todennäköisesti tullee jatkossa miettineeksi, josko sittenkin olisi viisainta pysytellä teillä ja varoa täysikuuta – tai jättää reppureissut ihan vain turisteille.

Arvosteltu: 20.09.2025

Lisää luettavaa