Richard Linklaterin ohjaama Tape on merkillinen elokuva. Näyttelijöitä on koko elokuvan aikana yhteensä kolme, ja kaikki tapahtuu neljän seinän sisällä, yhdessä huoneessa. Lähtökohtia miettien elokuvan voisi luulla olevan tylsä, mutta se osoittautuukin erittäin mielenkiintoiseksi ja hyväksi.
Pääosia vetävät Vince ja John, kaksi koulukaveria. Huumeita jonkin verran käyttävä Vince lojuu eräässä hotellihuoneessa ja John (tuleva elokuvaohjaaja) saapuu kylään. Alkaa pieni keskustelu menneistä ja tulevista, joka siirtyy koko ajan eteenpäin ja eteenpäin ja katsojan mieli ei missään vaiheessa herpaannu ja katse pysyy koko ajan ruudulla ja korvat tarkkoina. Erittäin mielenkiintoista seurattavaa. Alkaa selkiintyä, että Vince yrittää saada Johnin paljastamaan mukamas Johnin 10 vuotta sitten suorittama raiskaus. Vince saakin nauhoitettua ovelasti Johnin tunnustuksen kasetille, ja Johnin yllätykseksi huoneeseen saapuu yksi uusi hahmo kyläilemään: Amy (tyttö, jonka John muka raiskasi). Alkaa vaihe, jossa kaikki tuntevat välillä itsensä vaivaantuneiksi. Lopulta Amy tekee teon, joka toimii pienenä opetuksena molemmille herroille.
Linklater on tullut kuuluisaksi elokuvillaan Before Sunrise sekä Before Sunset, jotka kuitenkin omasta mielestäni vielä säilyvät herran parhaimpina pläjäyksinä. Sunsetin tapaan Tape kerrotaan reaaliajassa, ja se on kohtalaisen lyhyt, mikä tietyllä tavalla on hyvä asia. Nyt elokuvan kesto on juuri sopiva. Linklater pystyy uskomattoman hyvin tekemään elokuvia ihmisten keskusteluista. Muutamat repliikit jäävät mieleen vielä pitkäksi aikaa. Henkilöhahmoihin voi samaistua. Loistavaa.
Näyttelijät vetävät hyvät roolit. Ethan Hawke näyttäisi olevan yksi Linklaterin luottonäyttelijöistä, ja ei mikään ihme, mies sopii rooleihinsa kuin nenä päähän. Amyn roolissa nähdään niinkin nimekäs tähti kuin Uma Thurman, ja hänkin on juuri sopiva rooliinsa, samoin Johnin rooli mallikkaasti vetävä Robert Sean Leonard. Linklaterin elokuvissa, kuten myös Tapessa, on jollain ihmeellisellä tavalla onnistuttu kuvaamaan elokuva kuin se olisi täysin normaalia ihmisten arkipäivää. Mitään ei ole liioiteltu, ylidramatisoitu, juoniaukkoja ei tietenkään ole, kaikki on kunnossa. Muutamia ihan omaperäisiä kuvakulmiakin on käytetty. Linklaterin elokuvista voi aina oppia jotain uutta.
Neljä tähteä. Viittä tähteä on vaikea antaa, sillä vain maailman parhaat elokuva mielestäni ansaitsevat sen arvostuksen. Sitä Tape ei ole, mutta se on pirun hyvä, eräänlainen harmiton, kuitenkin kiinnostava pikkuelokuva, jonka katsottuasi tulet sen aika varmasti aina myös muistamaan. Suosittelen ihmisille, joiden mielestä katsottaessa elokuvaa on hyvä saada käyttää myös omia aivonystyröitä ja erityisesti Linklater-faneille.
nimimerkki: CoolHand
