Pikkuruinen hinaajakippo on nimeltään [I]Sea Star[/I] ja sitä kapteenisoi Robert Everton (Donald Sutherland). Sitä luotsaa Kit Foster (Jamie Lee Curtis) ja koneistaa Steve Baker (William Baldwin) ja miehistöi sekalaisempi seurakunta juippeja. Joka tapauksessa miehistö löytää hylätyn venäläisen tutkimuslaivan missä on yksi eloonjäänyt, Nadia (Joanna Pacula) ja vähemmän miellyttävä kuokkavieras. Sellainen kuokkavieras joka vääntelee laitteistot ja ihmiskehot palvelemaan omia tarkoitusperiään.
John Bruno ohjastelee ja Chuck Pfaffer käsikirjoittaa sellaisen kauhu/scifi-leffan minkä käsikirjoitus ei todellakaan loista omalaatuisuudessa. Siinä on sekalainen seurakunta vähemmän miellyttäviä/kiinnostavia jehuja kaupan hyllyltä. Klaustrofobinen tapahtumapaikka on täynnä synkeitä koloja ja hengenvaarallinen tilanne myös tiivistää persoonallisuudet. Kuinkahan monta monituista kertaa tämäkin elokuva on tehty ja kuinkahan monta kertaa Allekirjoittanut on sen nähnyt?
Näyttelijäkaartissa on muutamia laatunimiä ja se varmistaa että kaupan hyllyltä otetut persoonat toimivat. Hahmoissa ei ole mitään omalaatuista, mutta rooleja ei voi sanoa ärsyttäviksi. Donald Sutherland tekee alusta alkaen pahaenteisen roolin ahneena kapteenina ja Jamie Lee Curtis ja William Baldwin ovat ne kunnollisemmat persoonat retkukoplasta. Joanna Pacula on seonnut eloonjääjä.
Omalaatuisuutta ei löydy edes kliseiden peittämiseen, mutta jostain kumman syystä [I]Virus[/I] saa aikaan muutamia miellyttäviä väreitä. Erikoistehosteet ovat toimivia ja kuokkavieraan luomukset ovat karkeasti, mutta tarkoituksella kokoon harsittuja ihmisen ja koneen epäsikiöitä. Tai sitten pelkästään tarkoituksenmukaisen rumia ja erittäin vaarallisia. Soveltuu leffamaratonin kevyeksi välipalaksi.
