Mitä Bela Lugosi tilaa baarista? – Lonkeron. Niin, Bride of the Monster tunnetaan monissa piireissä lähinnä sen koomisesta mustekalakohtauksesta, jossa uhriksi joutuva tiedemies joutuu itse liikuttamaan liikkumattoman pedon lonkeroita, jotta tilanne näyttäisi edes hieman uhkaavalta. Samaa Ed Woodille tyypillistä kauhistuttavaa koomisuutta pursuaa koko leffa.
Huomattavasti pienempi osuus ihmisistä tietää, että Bride of the Monster on Woodin ainoa jopa taloudelliseksi menestykseksi laskettava leffapätkä. Saavutus on hyvä, etenkin kun huomioidaan, että Woodin scifi-kauhu ammentaa voimansa latteista kohtauksista ja sekaan huonosti asetelluista arkistopätkistä. Toisaalta jokainen leffan salamanvälähdys on jopa herkistävä kokemus. Naurukin kun vaikuttaa kyynelkanaviin.
Leffan yksi hetkistä on, kun Tor Johnson levittää isot kätensä ja kalju kiiltää. Kyllä, hirviöhän se on. Toki. Uransa ehtoota auttamattomasti jo elellyt Lugosi puolestaan virittelee turhaan maanista ilmettä hulluna professorina. Tyhjät sanat kaikuvat ilmoille melkein mahtipontisesti. Mahtipontisuuteen kurkottelee turhaan myös juoni, jossa tiedemies sieppaa ihmisiä hirviöfrendinsä kanssa ja yrittää tehdä näistä atomienergialla yli-ihmisiä. Sankarit ovat niissä kesteissä Sankareita ja dialogi jähmeää kuin poliittisen asiantuntijan näkemys vaaliväittelystä.
Niin. Eipä ihmisen jumaluuspyrkimyksiä näin huonosti ole taidettu esittää. Toisaalta… kertoohan Bride of the Monster ihmisen pakonomaisesta tarpeesta luoda jotakin, vaikka rahkeita siihen ei olisikaan. Atomienergian kompasteleva osuus tarinassa kertoo paitsi Woodin suhteellisuudentajuttomuudesta, mutta myös siitä, ettei II Maailmansodasta ollut kulunut vielä kauaa.
