Toisen Maailmansodan loppuvaiheissa [I]USS Indianapolis[/I] teki erikoistehtävän ja lähti paluumatkalle kohti Filippiinejä. Se matka katkesi japanilaisen sukellusveneen toimesta ja eloonjääneet joutuivat veden varaan. Kapteeni McVay (Nicola Cage) on yksi monista veden varassa kituvista ja opportuniset ylälahko [I]Selachimorphan[/I] edustajat löytävät seisovan pöydän. Erästä hienoa monologia lainaten [I]”1200 miestä joutui veteen. 316 pääsi pois. Hait veivät loput”[/I] ja kuolema tuli myös nälän, janon ja jo saatujen vammojen muodossa.
Mario Van Peebles ohjailee eloonjäämistaistelua minkä sisään ei mahduteta dramaattista henkilökehitystä. Olosuhteet ovat tarpeeksi vaikeat ja avuttomuus ei auta asiaa yhtään. Nämä miehet voivat vain kellua vedessä ja toivoa pelastusta joka saapuu ulkopuolelta. Tapahtuma on siis silkkaa rautaa ihmisluonnon löhnäisyydessä vellomiseen, mutta onneksi siihen ei sorruta. Nämä tyypit joutuivat olosuhteiden pakosta luontoäidin piittaamattomuuden armoille ja muutamat tehosteet ovat aika muovisia, mutta niitä ei onneksi märehditä.
Nicolas Cage on leffan kapteeni jonka tehtävä tulee vaikeaksi komennetun aluksen reputtaessa kelpoisuustestinsä sukellusveneeksi. Muitakin tyyppejä on leffassa ja ohut henkilöinti ei haittaa tilanteen ollessa taistelua eloonjäännistä.
Lähtökohdassa on ytyä ja toteutus ei nikottele liikaa, joten haille katettu seisova pöytä on täysin kelvollinen annos.
