Haluaisin ehdottomasti nähdä ihmisten ilmeet näiden alkaessa katsoa kolmatta Basket Casea. Heti kolmosen ensimmäisissä kuvissa nähdään ja kuullaan muodottomien mutanttien parittelua kirkkaiden diskovalojen tuikkeessa. Aloituskohtaus on vähintään yhtä hämmentävä kuin yllättäväkin – Frank Henenlotterin repäisevän huumorintajun tuntien täyden kympin suoritus. Kertauksen vuoksi katsojille näytetään myös edellisen osan finaali sekä jo aiemmin mainittu Duanen rakastelukohtaus. Henenlotter ohjasi molemmat leffat samaan syssyyn ja säästi siten huomattavia summia kierrättämällä toisen osan kalliita maskeerauksia. Kolmas osa jatkuukin suoraan edellisen osan lopusta, aikaa lienee kulunut kahden välillä vain muutamia tunteja.
Groteskin jynkyn sekä henkisen kriisinsä jäljiltä Duane herää pehmustetusta huoneesta pakkopaitaan puettuna. Veljen läsnäoloa mies ei kykene enää tuntemaan, kuin tämä olisi kuollut. Omituisten otusten kerho pani sekopäisen Duanen säilöön selvittämään päänsä. Selkiytynyt Duane lupaakin olla ihmisiksi ja oikoa välinsä katkeroituneeseen veljeensä. Tällä kertaa limaklöntti tekikin tepposen, sillä alun naimiskohtauksen seurauksena tämän partneri odottaa kokonaista katrasta vanhempiensa kaltaisia pikkumutantteja. Yhteiskunnan silmissä mummon turvakodissa majaileva kummajaisklaani on yhä kauhistus, ja viranomaiset yrittävät saada näiden tuoreet perheenlisäykset haltuunsa.
Frank Henenlotter on kertonut pitävänsä kolmatta Basket Casea ainoana epäonnistuneena tekeleenä. Perusongelma elokuvassa oli alusta asti tuottajien vaatimus karsia törkyinen kauhukomedia verestä ja suolenpätkistä, jolloin jäljelle jäi nippu koomisia jaksoja sekä keskeneräisiä erikoistehosteita. Elokuvan puolivälin pahamaineisessa bussikohtauksessa mutantit vetävät myötähäpeää herättävän musikaalikohtauksenkin. Henenlotteria tuskin voikaan yksin syyttää kolmannen Basket Casen epäonnistumisesta, sillä kaiken kohelluksen alta kuitenkin paistaa läpi ohjaajan erivinkeä persoonallisuus. Kauhukomedia ilman kauhua harvemmin toimii komedianakaan.
Basket Case 3 on enimmäkseen kiusallinen ja myötähäpeää herättävä elokuva. Henenlotterin taidoilla köyhemmästäkin tarinasta oli muokattavissa sujuva elokuva, mutta keskeisen tyylillisen kontrastin puuttuessa lopputulos jäi sisällöltään laihaksi. Duanen ja Belialin perhekriisi ei ole jännittävää katseltavaa. Kompastelevaa kokonaisuutta tuotantotiimi pyrki paikkaamaan lopun kliimaksilla, jossa mutanttiveli hyökkää poliisien kimppuun omalla jättirobotillaan. Hyvästä yrityksestä huolimatta harva tuskin jaksaisi tällaista katsoa näinkään pitkälle. Kun verevän likaisena tunnetusta kauhusuosikista on jäljellä vain kuivunut luuranko, mitä annettavaa Basket Casella voisikaan enää olla? Rahoittajat toivoivat Henenlotterilta vain lisää jatko-osia, Henenlotter vastasi päättämällä uransa elokuvaohjaajana.
