Pläjäys, jossa juoni ei oikeastaan ole mikään kummallinen. Brian De Palma on saanut näyttelijöineen kyhättyä tästä kuitenkin sellaisen mestariteoksen, että oksat pois. Tämä sohvaperuna ei voinut alusta lähtien muuta kuin asettua sohvalle maksimaaliseen nautintoasentoon. Tapahtumat lomittuvat hienosti keskenään sekä kamerakulmat, -ajot sun muut on mietitty viimeisen päälle. Visuaalisesti ensiluokkainen leffa.
Homma itsessään sijoittuu Jenkkilän kieltolain aikaan 1920-luvun Chicagoon. Kevin Costner esittää Eliot Nessiä, joka itsepintaisesti päätyy jahtaamaan joukkoineen Robert De Niron esittämää Al Caponea. De Niro ei ruudussa paljoa pyöri, mutta äijän ammattitaito näkyy ja tuntuu. Poliisit ovat pääasiassa mafian ostamia ja Eliot saa kasattua pienen lahjomattoman ydinryhmän gansterijahtiin. Joukkiossa hemmoilevat Andy Garcia ja Sean Connery, joka sai tästä Oskarin pystin sivuosasta. Katsoja haluaa heti alusta lähtien saada pahat pojat kiinni sillä vastenmielisyys herätetään kättelyssä pienen tytön räjäytyksellä.
Arska on tietoinen kyllä hienon asemalla sattuvan lastenvaunukohtauksen plagiointikeskusteluista ja siitä että se on varastettu kuulemma Panssarilaiva Potemkinista. Kyseinen v. 1925 tehty neuvostoliittolainen leffa ei ole vielä jaksanut innostaa tähän päivään mennessä ja siksipä Arskan on vaikea ottaa kantaa kuinka yks yhteen homma menee. Kyllähän tietty selkeästi näkyvä tahi kuuluva plagiointi on ikävänpuoleinen homma. Pitäisi osata taiteilla siinä rajoilla, että hommasta jää maku: “Jossain tuo on tullut nähtyä/kuultua, mutten tiedä missä”. Pienoinen miinus leffalle plagiointihommasta silti.
Arska ei yleensä pidä pahemmin Jenkkilän 20-luvulle sijoittuvista gansteri-leffoista, mutta tämä on ehdoton poikkeus. Hieno pläjäys, joka on erittäinkin katsomisen arvoinen.
