Suomalaisten elokuvien katselu on jäänyt viimeaikoina melko heikoksi, siksi päätin paikata tätä aukkoa ja katsoa uuden Suomalainen megahitin Vares. Heti alkuunsa fiilistä laski harvinaisen huonot alkutekstit, jonka jälkeen meno ei yhtään parantunut kun kumman jäykkä dialogi pääsi särisemään korvaan ja pahasti. Piakkoin tähänkin alkoi tottua ja pidemmälle päästyään Vares osoitti ihan hyviäkin merkkejä, valittettavasti kyseessä ei ole silti mitenkään erikoinen elokuva. Ei kovinkaan hyvä, mutta ei aivan huonokaan.
Tarina alkaa kun yksitysetsivämme Vares on armeijassa kertausharjoituksissa. Täällä hän tapaa kaikinpuolin mukavalta vaikuttavan naisen ja lempi leiskahtaa, tai siis melkein. Nainen kertoo olevansa menossa naimisiin ja pahimman luokan konnan kanssa. Häitä käytetään vain tekosyynä vankilapakoon ja piakkoin on kehkeytynyt soppa, jossa mukana on paljon pahiksia ja muutama hyviskin ja jotan siltä väliltä.
Varesta katsoessa ei voi edes laskea kuinka paljon siihen on viety muista elokuvista, kaikista genrensä klassikoista. Tarantinomaisen nokkela dialogi on ollut paljon puheena ja kyllähän Pekka Valkeejärvi ja Kari Hietalahti heittävät muutamia oikeastikkin hyviä juttuja ja edustavatkin elokuvan parasta antia, niin päälleliimatuita kuin dialoginpätkät välillä tuntuvatkin, onnistuvat ne irroittamaan silti muutamat höröhörö naurut. Näyttelijäpoppoo tuntuu olevan muutenkin ihan OK. Samuli Edelmann on osassaan hieman kieroutuneena kyttänä, jolla on kuitenkin omatunto vielä tallella. Samulin hahmo on ehdottomasti elokuvan kiintoisin ja siihen olisi kaivattu vielä hieman lisää syvyyttä. Edelmann hoitaa roolinsa kuitenkin todella hyvin. Aivan samalla tasolla hiihtelee myös aikasemmin jo kehutut Hietalahti ja Valkeejärvi. Laura Malmivaara edustaa myös näyttelijäkaartin kärkeä ja hahmoonkin on saatu hieman aitoutta. Nimikkoroolissa nähtävä Juha Veijonen ei onnistu oikein vakuuttamaan. Välillä Veijonen on hukassa kuin silakka saharassa, mutta välillä ihan päteväkin. Kirjoja en ole lukenut, joten en voi mennä sanomaan miten aidosti Vares on siirretty valkokankaalle, mutta jotenkin hahmo jäi yllättävän tylsäksi. Hyviäkin (pahis)rooleja tehnyt Jorma Tommila ei myöskään loista. Jotenkaan hahmosta ei saada tarpeeksi kusipäätä, vaikka välillä Tommila saa hahmoonsa pahuutta ja tiettyä uskottavuutta. Jasper Pääkkönenkin oli ängetty melko väkisin mukaan idiottimaiseksi “pizza pojaksi”. Jasper on todistanut osaavansa näytelläkkin, mutta nyt hän ei onnistunut kun pullistamaan meikäläisen verisuonia päässä. Minna Turunen ja Jari Halonen kärsivät molemmat lievästä ja ei enään niin lievästä ylinäyttelystä. Halosen hahmoon on jo saatu kusipäisyyttä ja ilkeääkin ilkeämpää pahuutta, mutta överiksi menee. Santeri Kinnunen ei hetkauta suuntaan tai toiseen. Näyttelijäkaartiin on siis saatu koottua nimekkäitä tähtiä, mutta elokuvaa vaivaa hahmojen osalta sama vika kuin parin vuoden takasita Raidia. Liika hahmopoppoo pudottaa monien hahmojen kiinnostavuutta.
Tarina nyt ei itsessään ole mikään erikoinen. Se tarjoaa saumat moniin herkullisiin hetkiin, mutta on kokonaisuutena melko heppoinen. Aleksi Mäkelä tavoittaa visuaalisellapuolella tietyn fiiliksen, mihin on varmasti pyritty. Jatkuva sade ja synkistely eivät elokuvaa juuri pahenna, ikäväkyllä samaa ei voi sanoa kerronnasta ja typeristä kuvasiirtymistä. Kohtaukset yleensä loppuvat ennenkuin ne ehtivät alkaakkaan. Leikataan kohtaukseen jossa Kari Hietalahti huutaa vittua pariinkin otteeseen ja sitten leikataan kohtaukseen jossa Vares sanoo muutaman sanasen ja sitten taas leikataan kohtaan jossa… Leikkauksia avustaa todellakin huononnäköiset kuvasiirtymät, jotka on kuin suoraan jostain köyhänmiehen editiointiohjelmasta. Tämä luo monia täysin irtonaisia ja turhanoloisia kohtauksia ja saa kokonaisuuden tuntumaan typerän sirpalemaiselta. Pientä kikkailunmakua on myös jossain kohtauksissa, varsinkin lopun kamerapyöritykset ja hidastukset eivät oikein vakuuttaneet. Ettei nyt pelkäk!
si haukkumiseksi menisi tämä kappale, niin todellakoon että hahmojen “esittelyt” ja niiden informaatioruudut ovat varsin ovela veto ja hyvin toimivakin sellainen.
Tuntuu että Vares on vähän “kaikille kaikkea” elokuva Suomen kansalle, jotka eivät ole Tarantinoa ja muita Vareksen esikuvia nähneet. Kyllähän Vares on omalla tavallaan ihan hauska ja ammuskelutkin ovat kondiksessa. Viihdyttäväpätkähän tämä on, mutta elokuvalliset arvot eivät ole keskiverto leffaa ylempänä. Hollywood elokuva suomalaisittain kuvanee Varesta parhaiten. Hollywood-kliseet suomalaistettuna.
nimimerkki: Siperia Jones
