Kun Titanic porhalsi elokuvateattereihin, kaikki puhuivat siitä. Se oli suuri tapaus, todellinen megaelokuva ja kaikkia koskettava tarina. Jo ilmestyessään se oli noussut nykyklassikon asemaan. Eikä pelkästään huikean visuaalisuutensa ja kalleutensa ansiosta. Kyseessä kun on hyvä suurelokuva.
Tarina lienee kaikille tuttu. Tai ainakin se, miten Titanicille vuoden 1912 huhtikuussa kävi. Katastrofiaineksiin sekoitettu lemmentarina kahdesta täysin eri luokasta tulevasta nuoresta ihmisestä (DiCaprio ja Winslet) on dramaturgisesti pureva ja koskettava kertomus.
James Cameron onnistui projektissaan oikeastaan täydellisesti. Ainoa miinus kokonaisuuteen tulee leffan lievästä ylipituudesta, jota varjostavat useat turhaan pitkitetyt kohtaukset. Tarinan punainen lanka ja kiivastuvat tapahtumat kuitenkin luovat jännitystä ja ihmisten pakokauhu uppoavassa laivassa on käsinkosketeltavissa.
Titanic ei rakkaustarinastaan huolimatta sorru imelyyksiin. Sen sijaan lievää vanhan ajan yhteiskuntakritiikkiä on havaittavissa. Kaikessa mahtipontisuudessaan Cameronin mestariteos säilyttää erinomaisesti pintansa hyvänä elokuvana.
