Max Goldman (Walter Matthau) ja John Gustafson (Jack Lemmon) jatkavat kinastelujaan Wabashassa. John on onnellisesti naimisissa Arielin (Ann-Margret) kanssa. Johnin isäkin (Burgess Meredith) on vielä elossa ja vetreässä kunnossa, vaikka onkin jo 95-vuotias. Isän ruokavalioon kuuluvat pekoni ja olut. Max elelee yksinään ja kalastelee useasti. Hänen poikansa Jacob (Kevin Pollak) ja Johnin tytär Melanie (Daryl Hannah) ovat menossa naimisiin ja he antavat isiensä suunnitella häitä. Samoihin aikoihin Maria Ragetti (Sophia Loren) tulee pitämään italialaista ravintolaa äitinsä kanssa Wabashaan ja paikaksi on valittu vanha syöttimyymälä. Sehän ei Johnille ja Maxille käy vaan he aloittavat sodan Mariaa vastaan. Tietenkin Maxin ja Marian välille ehtii jopa syntyä pientä romanssia. Samalla olisi tarkoitus saada kiinni legendaarinen kala Monnivaari.
Äksymmät vanhat herrat on jatkoa elokuvalle Äksyt vanhat herrat. Ensimmäinen osa oli leppoinen romanttinen komedia ja samoissa tunnelmissa jatkaa tämä jatko-osakin. Hyvälle tuulelle tulee tämänkin jälkeen. Tämä pitää sisällään kalastusta, romantiikkaa sekä pappojen tappelemista, mikä on varsin hauskaa. Tässä onkin kyseessä varsin veikeä ja lämminhenkinen komedia.
Lemmon ja Matthau on loistava parivaljakko ja molemmat ovat loistavia näyttelijöitä. Ann-Margret ja Sophia Loren ovat molemmat hyviä. Kevin Pollak ja Daryl Hannah onnistuvat myös rooleissaan, mutta Lemmonille ja Matthaulle kuuluu suurin kunnia. Burgess Meredithin voisi melkein jopa nostaa samalle tasanteelle taisteluparin kanssa. Hänen roolinsa Johnin isänä on loistavaa työtä ja hän on aivan hulvaton. Meredithin hahmo olisi melkeinpä jopa ansainnut oman elokuvan, mutta enää se ei ole mahdollista, kun mies on jo hylännyt tämän maailman. Ohjaajana on tällä kertaa Howard Deutch, joka osaa ohjata ihan menevän komedian.
Tylsiä hetkiäkin on toki luvassa, mutta kokonaisuutena tämä on varsin vauhdikas. Huonoksi puoleksi voitaisiin myös laskea, että tässä ei oikeastaan ollut yhtenäistä juonta vaan erilaisia tapahtumia pappojen elämässä. No, hyvä maku tästä kuitenkin jää suuhun. Pisteitä nostaa myös nostalgiapisteet sillä muistan vielä kun katselin tätä pienenä nassikkana ja kuinka paljon nauroin. Molemmat äksyilyt ovat mielestäni melkeinpä yhtä hyviä, eikä tämä ainakaan paljon häviä ykköselle.
Romanttista komediaa etsiville tässä olisi hyvä pätkä. Minä ainakin olen jaksanut kuluttaa tämän parissa moniakin katselukertoja. Väsyttävän illan päätteeksi tämä varmasti kohentaa mieltäsi ja piristää oikein kunnolla. Eipä tästä paljon pahaakaan sanottavaa löydy. Kannattaa myös tutustua Äksyihin vanhoihin herroihin, niin voi päästä paremmin mukaan pläjäyksen meininkiin.
Eihän Matthauta ja Lemmonia voi olla kunnioittamatta. He olivat tässä jo 70-kymppisiä ja jaksoivat silti heilua. Valitettavasti he ovat jo kuolleet eivätkä voi piristää meitä uusilla elokuvillaan.
