Jerry Fletcher (Mel Gibson) on taksikuski, joka tuntuu keksivän salaliittoja ihan kaikesta. Kaikkialla on helikoptereita, valtion autoja ja kaikenlaista muuta kivaa. Hän yrittää myös uskotella näitä teorioita Alice Suttonille (Julia Roberts) Alice pitää Jerryä ihan vaan höperönä reppanana, kunnes joku näistä teorioista osuu liian lähelle totuutta ja Jerry saa maistaa hieman valtion voimaa. Alicekin alkaa jo pikkuhiljaa uskoa ettei hallitus mikään mukava asia ole Sitten alkaa kissa ja hiiri-leikki Jerryn, Alicen ja valtion välillä.
Elokuva keskittyy täysin Mel Gibsoniin ja Julia Robertsiin. Mikäs siinä. Molemmat ovat hyviä näyttelijöitä ja varsinkin Mel Gibsonia katsoo reilun 2-tuntisen. Vielä kiinostavampaa ovat salaliittoteoriat, joita kyhää oikeastikkin rapakon takana aika liuta vainoharhaisia tyyppejä. Julia Robertsin rooli jää vähän latteaksi ja tunnetta ei näy niin paljon kuin Gibsonilla, mutta tämä on vain minun mielipiteeni. En ole ollut mikään Julia-fani.
Richard Donner tekee vakaata työtä ohjaajana. Jerryn istuessa Kellopeliappelsiinimaisessa tuolissa Jerryn perspektiivi on todella hyvin toteutettu. Kuva on niin sekava mömmöjen jälkeen Jerryllä että katsoessa menee itsekkin sekaisin.
Jotkut voisivat luulla että kysessä on rahastus-leffa, mutta se ei näy päällepäin niin kuin esim. Pearl Harborissa, jossa on kaikkea kaikille. Sotaa miehille ja romantiikkaa naisille. Kyllä kaksi tunnettua nimeä yhdessä tuntuu rahastukselta, mutta kummatkin antavat vastinetta jolle jonka olemme uhranneet.
Kaikenkaikkiiaan Salaliittoteoria on viihdyttävä elokuva, jonka voi katsoa milloin vain. Sekavuus on elokuvan ainoa ongelma, mutta ei siitä kannata välittää. Kuvitelkaa että olette samoissa mömmöissä kuin Jerry.
