Aaha. Lauantain perheleffat. Ne voi tiivistää kahteen sanaan. Söpö ja unelma. Ne ovat joko niin söpöjä ja imeliä, että kohta on hammaslääkärillä käynti tai sitten jokapojan unelma (Amerikan vinkkelistä tietenkin).
Tämä kuuluu unelma-osastoon ja täytyy myöntää, että nämä iskevät lujaa kun on noin 10-12-vuotias ja elokuvassa näytetään millaista olisi olla suuri urheilija jne. Nyt kun lähestytään sitä 18 vuoden pylvästä niin nämä menevät siinä sivussa. Hauskaahan se on katsoa millaista oli olla tavallinen räkänokka.
Juonihan on siis todella yksinkertainen. Poika loukkaantuu, hän saa ihmevoimat, hänestä tulee baseball-joukkueen tähtisyöttäjä, mutta menestyksellä on myös pimeä puoli.
Elokuva pursuaa klisheitä. Puolijauhoinen apumies, kaveriporukka, jolle on kovaa katsoa toisen menestystä, yksinhuoltajaäiti jne. Muistan yhden täsmälleen samanlaisen elokuvan, mutta siinä oli vain eri lapset.
Daniel Stern ei ihmetytä ohjaajan pallilla, mutta onhan nyt ansioluettelossa ohjattuna yksi box office hit. Tällaisethan tuottaa rahaa. Sivurooli puolijauhoisena on kumminkin aika huvittavaa. Baseball-juttu ei iske hirveästi tällä pojoisessa. Eikö teemaksi olisi voitu valita jotain muuta lajia?
Ihmelasta näyttelevä Thomas Ian Nicholas, joka nyt ansioituu American Piella näyttelee menettelevästi ja muutkaan näyttelijät eivät hirveän hyviä ole, paitsi Stern. Suurin osa hahmoista on stereotyyppejä, joita näkee kaikissa tämän sortin elokuvissa.
Kaikenkaikkiaan tämä on ihan viihdyttävä leffa lapsille, mutta todenmukaisuutta on turha etsiä. Jotkut asiat ampuvat yli liiaksikin.
Silmät siis puolivaloille!
