Thaimaa, tuo Aasian ihmemaa. Bangkok, tuo paheiden puuhamaa, jossa voin tehdä melkein mitä vain. Kävisinkö strippiklubilla pokaamassa itselleni ladyn, vaiko ladyboyn? Kävisinkö munkilla buddhien muinaisessa temppelissä? Sen jälkeen voisin vaikka vetää pari viivaa kokkelia, ja tatuointikin pitää ehdottomasti saada. Ja muistetaan poiketa kampaamon kautta. Jotain muutakin tärkeää mun piti tehdä, kun vaan muistaisi… Ai niin, mennä naimisiin! Muisti pätkii. Jo toinen kerta, kun näin Kauhea Kankkunen iskee!
Phil (Cooper) ja Doug (Bartha) saavat kutsun Stu:lta (Helms) häihin Thaimaahan. Mukaan änkeää puoliväkisin Dougin vaimon hemmoteltu veli Alan (Galifianakis). Porukka kokoontuu nuotion ääreen rannalle nostamaan maljan. Malja nousee ilmeisesti useammankin kerran, jonka seurauksena poppoo herää Bangkokista, muistinsa menettäneenä. Kateissa on tulevan morsiamen veli joka pitää löytää, ennen kuin häät alkavat. Ja olisipa sulhasen myös ihan hyvä olla paikalla.
Kaikki tämä siis saatiin taltioitua reilun puolentoista tunnin filmirullalle. Huhhuh! olipas siinä jätkillä ilta! Ronskimmaksi on meno mennyt tällä kertaa. Hengissä tästäkin selvittiin, ja vielä hyvillä mielin. Sekä telkkarissa, ja ruudun toisella puolen. Jätkien edelliseen Vegasin reissuun verrattuna meininki menee aikalailla enemmän vyötärön alapuolelle, mutta jotenkin jaksoi vaan tälle nauraa enemmän kuin muille tämän sortin filmeille. Nykykomedia kun on Hollywoodin väelle hyvin pitkälti niitä helvetin parodioita, joissa kateellisina vähänkin menestyneitä leffoja matkitaan niin pirusti, että alkuperäisiäkin alkaa vihata. Tämä leffa matkii vain edeltäjäänsä, ja hyvä näin.
Ikimuistoiset hahmot tästä tekee sen toimivan pätkän. Suorasanainen Bradley Cooper, ”asiallinen” Ed Helms ja omalla tavallaan outo Zach Galiafinikis muodostavat susilauman, joiden ilmeet ja eleet yhdistettynä kummallisten tapahtumien sarjaan ja koomisiin vuoropuheluihin tuottavat suunnatonta mielihyvää katsojalle. Kunniamaininnan roolistaan ansaitsee myös ilman muuta suustaan ja varsinkin naurultaan lipevä Mr. Chow, eli Ken Jeong. Tästä kuuluu kunnia taitavalle ohjaajalle, Todd Philpipsille.
Todd Philpisilta on aina tullut ihan laadukasta tavaraa. Hän onnistuu saamaan aina leffaansa persoonallisia ja outoja hahmoja. Tom Green (Road Trip), Will Ferrell (Old School), Snoop Dogg (Starsky &Hutch). Kankkusissa outolintu on Zach Galiafinikis (Laskettu Aika), joka tälläkin kertaa varastaa show:n, mutta antaa kumminkin tilaa myös vastanäyttelijöilleen.
Kaiken ”perseilyn” keskellä katsojia muistetaan vielä viihdyttää parilla taidokkaasti kuvatuilla toimintakohtauksilla, joissa kumi palaa ja pyssytkin paukkuu. Musiikit sopivat hyvin kohtauksiin ja äänitehosteet ovat muutenkin komediaksi laadukkaat. Tekniikka on muutenkin mielestäni kunnossa. Mitään teknisesti häiritsevää ei osunut silmiin tai korviin.
Tämä on juuri parasta viihdettä rentoon illanviettoon. Nauruja irtoaa varmasti koko porukalle. Onko sinulla jo oma susilauma?
