Professori Beckmeyer (Otto) jonka isoisä katosi jäljettömiin Australiassa ja jätti jälkeensä filmin missä on poikkeuksellisen realistinen susinaamio seuraa hänen jalanjälkiään. Samaan aikaan Jiboa (Annesley) pakenee kotoaan ja yrittää luoda omaa elämäänsä. Hän on ihmissusi itsekin kuten koko lähipiirinsä. Näiden polut risteytyvät parissakin otteessa ja samaan aikaan selviää että kyseessä on ihmisenkaltainen laji jonka edustajia on muuallakin maailmassa ja mitä on yritetty aktiivisesti hävittää. Professori Sharp (Cotterill) taas yrittää toimia välittäjänä innostuneen Beckmeyerin ja epämääräisten sotilastyyppien välissä.
Tässäpä on jotain poikkeuksellista elokuvana. Ihmissusielokuva mikä lyö yhteen Australian omituisen eläinmaailman, ihmissudet, töhkäkauhun ja pari muutakin juttua. Tulos on sellaista huttua että heikompaa hirvittää eikä vahvempikaan helpolla selviydy. Juoni on omituinen lähtökohdiltaan eikä se kehity suinkaan parempaan suuntaan. Lisätään yhtälöön vielä juuri ja juuri kelvollinen tekninen toteutus niin ollaan jokseenkin sopivissa lähtökohdissa. Unohdin myös mainita muutamat todella omituisella australialaisella aksentilla heitetyt repliikit jotka ovat tahattomassa tai ehkä tahallisessa koomisuudessaan jotain poikkeuksellista.
Yksinäistä elementtiä joka tekee tämän elokuvan huonoksi on mahdotonta sanoa, koska ne kaikki ovat mukana. Käsittämätön, mutta onneksemme vähäkliseinen käsikirjoitus osoittaa että elokuvan ei tarvitse olla kliseinen ollakseen huono. Näyttelijäsuoritukset ovat kehnoja, joskin Barry Otto saa rooliinsa jonkinlaista hyväluonteista tiedemiestä. Erikoistehosteet (ne vähät) ovat melkoisen kökköjä eikä edes verta tirskahtele mikä tekee elokuvasta melkoisen pitkästyttävää katsottavaa. On vaikea uskoa että puolitoista tuntia pitkä elokuva voisi tuntua näin pitkältä ja tylsältä. Katsomiskokemus oli tuskastuttava.
Ainoa tälle elokuvalle etua antava seikka on se, että se ei yritä olla enempää kuin se on, minkä takia sillä on pelkästään surkean ja siten kunnianhimottomasti tehdyn tekeleen huonous taakkanaan. Ei suuruudenhulluutta.
Kokonaisuutena kyseessä on arkkiesimerkki todella – siis todella huonosta elokuvasta, mutta todella huonoja elokuvia kestäville saattaa kyseessä olla Kokemus.
