Bruce Willis on totuttu näkemään suuta soittavana roolihahmona, olipa rooli mikä tahansa (poikkeuksena tulee mieleen vain Hart’s war). Tämä elokuva on näin ollen tyypillinen Willis-elokuva, vai onko sittenkään.
Hudson Hawk on vankilasta vapautuva entinen maailman paras murtovaras. Vapautumispäivänä hän huomaa vanhan kantapaikkansa (siis juottolan) muuttuneen pintaliitopaikaksi ja niinkuin se ei olisi tarpeeksi paha asia, rikollisjoukkio uhkailee Hudson siihen malliin, että tämä suostuu vastahakoisesti varastamaan huutokauppatalosta harvinaisen ja arvokkaan Leonardo Da Vincin valmistaman hevospatsaan. Varastettu tavara ei kuitenkaan ole ihan sitä miltä se näyttää, eikä Hudson aina voi olla ihan varma siitäkään kuka milloinkin on toimeksiantajana ja kuka taas yrittää tappaa häntä, vai onko noilla kahdella edes mitään eroa. Hudson luonnollisesti kuitenkin hoitelee tehtävänsä kunnialla ja omalla tyylillään.
Kun katsoin tämän elokuvan ensimmäistä kertaa, se jäi mieleen omaperäisenä teoksena. Kun sitä nyt katsoo muutamatta kertaa, se ei enää jaksa sytyttää samalla tavalla, vaan se on ihan tusinatavaraa. Tykityspisteetkiin varmasti kärsivät tästä syystä yhden pykälän. Bruce on elokuvassa juuri sellainen, jona olemme tottuneet hänet näkemään, joten ei omaperäisyyspisteitä siitäkään. Onhan tässä muutama hauska tilanne, mutta ei tarpeksi monta.
