JLo:n esittämä Marisa painaa pitkää päivää hotellisiivoojana. Marisa on yksinhuoltaja. Sopivasti julmannäköinen Ralph Fiennes on Christopher, joka puolestaan heittää duunia poliitikkona. Sattuma (tai oikeammin naisen poika) johtaa miehen ja naisen yhteen ja kuinkas ollakaan – mies kuvittelee naisen olevan jotakin muuta kuin tämä oikeasti on. Vanhan kunnon Tuhkimon nimikkosatu alkaa toteutua vaihteeksi Manhattanilla.
Romanttinen komedia on kaavamainen ja ärsyttäväkin komedian alalaji, joka harvemmin onnistuu ihastuttamaan kuin tiettyä kohderyhmää. Tätä alalajia edustava Unelmien Manhattan on yllätyksetön kaikessa keskinkertaisuudessaan, mutta toisaalta sen vuoksi turvallisesti juuri sitä, mitä romanttisen komedian ystävä toivookin. Sitä on ihana katsella lämpimien vällyjen välistä suklaata mutustaen ja huokaillen ihastuksesta – jos sattuu olemaan sen tyypin persoona, missä ei tietenkään mitään pahaa ole.
Mikä Unelmien Manhattanissa mättää? Epätodellisuus. Ei varmasti missään ole paikkaa, jossa siivoojalla todella olisi aikaa liehua tunteja kesken työpäivän kuuluisan poliitikon rinnalla ja niin paljon onnea, ettei menettäisi työtään siitä hyvästä. Eivätkä siivoojat yleensä näytä Jennifer Lopezilta. Tuskin Jennifer Lopezkaan näyttäisi, jos puunaisi hotellihuoneita kaiket päivät ihan oikeasti. Ja miksi tässäkin Hollywood-leffassa ihmiset ovat niin kumman yksiulotteisia? Edes Ralph Fiennes ei osassaan jaksa häikäistä. Tällaisia pilipalielokuvia on jo melkein liiaksikin asti. Ögh.
